Avainsanat: scuba-libre

Koti / Posts tagged "scuba-libre" ()

Pelastusharjoituksia

Kevät ja jäiden lähtö lähestyy ja avovesiaika alkaa olla lähellä. Altaassa on hyvä harjoitella, mutta vaihtelu näkymissä on toki jo paikallaan. Kyllä altaassa tosin viihtyvät viikoittain myös monet niistä, jotka osaavat jo. Joku sukeltaa laitteilla kokeillakseen jotain uutta vehjettä tai muuten vaan, mutta vielä useampi vesijuoksee tai tulee paikalle vain tapaamaan tuttuja. 

Pullossa oli vielä jonkin verran ilmaa ja käytimme sen nyt pelastamisharjoituksiin ja muuhun temppuiluun. Harjoittelimme ensin hätänousua, eli pintaan nousua kun ilma loppuu. Neljästä metristä voi nousta viistosti, jolloin se on vähän sama kuin nousisi syvemmältä. Hengittämättä noustessa oleellista on, että pitää yllä pienen puhalluksen tai ainakin kurkun auki, jotta laajeneva ilma ei vahingoita keuhkoja. Sen verran hitaasti pitäisi puhaltaa, että puhallettavaa riittää ainakin lähelle pintaa.

Tajuttoman sukeltajan pelastaminen tehtiin tarttumalla takaapäin oikean kainalon alta siten, että regulaattoria voi pitää pelastettavan suulla. Toisella kädellä säädetään pelastettavan liiviä ja sitten vaan rauhallisesti kohti pintaa. Tärkeää on käyttää toisen liiviä. Näin ainakin se tajuton kaveri pääsee pinnalle, jos nousun aikana tapahtuu jotakin ja joudutte erilleen. Pinnalla liivi täyteen ja pelastunut kaveri jää iloisesti kellumaan. Harjoitusuhri Vesa hengitti itse, joten tekohengitystä ei tarvittu.

Tehtiin myös stressitesti siten, että riisuttiin välineet neljään metriin pohjaan ja tultiin pintaan. Sitten sukellettiin pohjaan ja puettiin ne takaisin. Kuulostaa helpolta, mutta kyllä tuotakin oli ainakin minun hyvä harjoitella. Pohjassa aika tuntuu etenevän aika vauhdikkaasti, kun yrittää hamuta regulaattoria suuhunsa.

Opittua:

  • harjoittele ja kehitä refleksiksi se, että puhallat hissukseen ulos aina kun olet veden alla ilman regulaattoria
  • kun haet regulaattoria veden alla, keskity aluksi ihan pelkästään siihen, että saat sen suuhusi. Muutama sekunti johtojen järjestelyä, regulaattori ensin väärin päin suuhun tai jokin muu häiriö, niin tekemiseen alkaa tulla kiireen tuntua

 

 

Kaakeleita kuuraamassa

Scuba Libre kokoontui lauantaina Kalevaan raapimaan hyppyaltaan pohjaa puhtaaksi. Yllättävän paljon saumoihin kertyy vihreää levää, hometta ja ties mitä muuta. Ei erityisen vaativa tehtävä, mutta ihan mukavaa transsitouhua.

Hyppyaltaan kuplalaite oli vinkeä. Kuplien tarkoitus on rikkoa veden pinta, jotta hyppääjät näkevät pinnan hyvin ja pintajännitys poistuu pehmentäen iskua. Veden alla kuplat luovat äänella ja virtauksilla hienon tunnelman.

Ostin myös vesitiiviin kameran (Olympus Tough TG-4) ja kokeilin sitä nyt ensimmäistä kertaa altaassa. Hyvin tuntuu toimivan ja pitävän vettä (luvattu 15 metriä). Kuvat saa kamerasta wifin yli nopeasti kännykkään ja sitä kautta pilviin.

OI000005

OI000009

Siivouksen jälkeen kävimme täyttämässä ison kasan pulloja seuran kompressorilla Sarankulmassa. Kuvasta saattaa pystyä arvaamaan, mikä pulloista on minun.

IMG_20160213_211508

Tänään sama puhdistustyö jatkuu Pyynikin uimahallissa.

Ostettu

Olympus Stylus Tough TG-4
tokmanni.fi, 349 € (2016-02-12)

 

 

 

Scuba Libre avannossa

Siirtyminen altaasta avoveteen ei ole omalla kohdalla ihan vielä ajankohtaista, mutta vaeltelin paikalle katsomaan kokeneemmista talvisukelluksen mallia. Jää oli n. 10-15 senttistä ja koska lunta oli päällä vain nimeksi ja vesi aivan kirkasta, jään läpi näki hienosti sukeltajat ja kuplista kerääntyvät ilmataskut. 

Mielenkiintoista seurattavaa. Narua jään päällä syöttäneillä oli varusteet valmiina, joten hätätilanteessa auttaja olisi vedessä saman tien. Sukeltajiin kiinnitetyistä naruista näki hyvin, mihin suuntaan matka vei. Kiskomalla narusta sukeltaja voi viestiä pintaan, että kaikki on ok (1 kiskaisu), seis (2 kiskaisua) ja apua (3 tai enemmän). Yksinkertaiset ja selkeät rutiinit tekevät touhusta turvallista. Kuten myös se, että jään alle ei mennä peruskurssilla, eikä varmaan ihan heti sen jälkeenkään.

 

 

Kysyin samalla reissulla vinkkejä myös pullon ja kuivapuvun hankintaan. Pulloksi suositeltiin 12l/300 bar ja kuivapuvuksi kaavailemani Dive Rite 905 todettiin hyväksi valinnaksi. Puku on hintaluokassa 850 euroa eli trilaminaattipukujen kastissa edullisimmasta päästä. Päädyin tutkimuksissani trilaminaattipukuun lähinnä siksi, että se kuivahtaa hetkessä ja liikkuminen on vapaampaa. Tänään mukana olleet lähtivätkin ajelemaan kotiin tällaiset puvut päällä. Vain ulkopinnaltaankin märkä neopreenipuku ja pakkanen ei varmaan toimi koko hyvin. Puku olisi pakko vaihtaa, eikä lämpimiä vaihtotiloja useimmiten ole tarjolla.

Opittua:

  • jää on räpylän alla liukas
  • jää tärähtää laajalla alueella, kun mies varusteineen pyllähtää avannon reunalla

Riihiniemen avannon paikka:

 

Peruskurssi, teoriakoe

Viimeisellä teoriakokoontumisella käytiin läpi merkit ja sukellustaulukot eli suoranousutaulukot. 

Sukellustaulukoissa on listattu sukellusten maksimisyvyydet ja sen mukaan taulukoitu, miten pitkään voit viettää maksimisyvyydessä (altistusaika eli typen määrä kudoksissa kasvaa) ja millaiset turvapysähdykset tarvitset. Turvapysähdykset ovat ”varmuuden vuoksi”-pysähdyksiä ja periaatteessa voit taulukon puitteissa nousta myös suoraan pintaan. Todella syvällä todella pitkään viipyvillä sukelluksilla tarvitaan pitkä ja hallittu paineenlasku, mutta niitä varten ei jaeta peruskurssilla taulukoita. Turvapysähdyksen ja etappipysähdyksen ero on selitetty sukeltajaliiton sivuilla.

Teoriakoe oli monivalintatyyppinen, eikä erityisen vaikea. Pisteitä tuli 46/48, näissä menin vikaan:

  • sukelluskaverin kadotessa ei etsitä, vaan noustaan pintaan. Pintaan nousu onkin aika järkevää, olettaen että se parikin tajuaa eksyneensä sinusta ja nousee myös pintaan. Sitten kohtaatte. Ansaittu pistemenetys.
  • korvien paineentasausta varten oikea vastaus olisi ollut, että noustaan ylemmäs tasaamaan, jos korvissa tuntuu kipua. No joo, kipua ja kipua. Tämä meni aika monella väärin, koska vaihtoehtona oli myös pysähtyminen tasamaan. Tätä en tunnusta ansaituksi, huijauskysymys.

 

Peruskurssi, allaskerta III

Sunnuntaiaamun vuoro alkaa epäinhimillisen aikaisin (puoli kahdeksan), mutta pulikointiaikaakin jää sitten kokonaiset kaksi tuntia. Tasapainotuksen, maskin tyhjennyksen ja regulaattorin vaihtamisten lisäksi kokeilin ensimmäistä kertaa sukellusta wingeillä. 

Ero takin ja siipien välillä ei ollut niin suuri kuin oletin. Sivusuunnassa tasapaino säilyy ehkä aavistuksen verran paremmin, kun ilmarakko on selän ja pullon välissä nostamassa sukeltajaa ylöspäin, kun takissa ilma on torson ympärillä. Suurin ero on kuitenkin siinä, että wingissä on vain pari hassua hihnaa olkien yli, vyöosa ja haarahihna. Lyhyen kokemuksen perusteella tuntuu siltä, että paketin saa silti kiinnitettyä napakammin kuin takin.

Täytyy lykätä takin ostoa ja harkita vielä hetki.

Google: scuba wing

 

Peruskurssi, allaskerta II

Tällä kertaa annostin oli huomattavan paljon helpompi hengitettävä kuin viimeksi. Merkkiä en huomannut katsoa. Sukeltaessa jatkettiin tasapainoharjoituksia ja kyllä se joka kerta edistyy. Vähän takapainoinen olo, jalat pyrkivät kohti pohjaa. Tätä voi ehkä korjata kiinnittämällä pullon hieman ylemmäs. Pitää kokeilla ensi kerralla. 

Jännä miten paljon vaikutti, kun ensin otin taskuihin eripainoiset painot. Kilo lisää toiselle kyljelle ja meinasi väkisin muuttua kampelaksi. Onneksi oli helppo korjata, kun vaan vaihtoi samat painot molemmille kyljille.

Harjoiteltiin myös maskin tyhjennystä ja vaihdeltiin annostinta pinnan alla.

Opittua

  • kuivapuvun täyttöletku on eri kokoinen kuin liivin täyttöletku. Mikä tuntuu aika tyhmältä, mutta ehkä siihen on joku syy.
  • maskin tyhjentäminen on yllättävän hankalaa. Ajatuksena on, että painat maskin yläreunaa tiiviimmin otsaan ja katsot ylöspäin samalla kun puhallat ilmaa nenän kautta. Ilmaa on helppo  puhaltaa jos maski on tyhjä, mutta nenä veden alla on jotenkin hankala hahmottaa, koska ilma tulee nenästä. Kyllä se siitä kun harjoittelee.
  • vedessä leijuminen on kyllä mukavaa ja rauhoittavaa. Vaikka mitään ei tapahdu ja altaassa ei ole juuri nähtävää, niin hengityksen säätely syvyyden hallitsemiseksi on varsin meditatiivista. 

Peruskurssi, teoriatunti II

Tällä kertaa käsiteltiin mm. ilmankulutusta eri syvyyksillä ja turvapysähdyksiä. Nousu sukelluskaverin toisen vara-annostinta käyttäen, hätänousu ja pintaan auttaminen olivat myös listalla.

Opittua

  • kun tajuton autetaan pintaan, pidetään hänen oma annostimensa suun edessä. Järki sanoisi, että yrittäisi lykätä omaa annostinta toisen suulle, oletettavasti hän nyt kuitenkin on tajuttomana hapen puutteen vuoksi. Ohje johtunee siitä, että annostinta on  vaikea sovittaa tajuttoman suulle ja tärkeämpää on päästä pikaisesti pintaan

Peruskurssi, allaskerta I

Tampereella sukellusseurojen vuorot ovat Kalevan uimahallissa (Tampereen uintikeskus). Scuba Libre kokoontuu tiistai-iltaisin sekä vaihtelevalla miehityksellä lauantai- ja sunnuntaiaamuna. Peruskurssilla tehdään tietyt harjoitukset, mutta altaalle voi käytännössä tulla niin monta kertaa kun haluaa ja tarpeen on.

Opittua

  • Varusteet tulivat sukelluskokeiluun valmiiksi koottuna, joten niiden kokoaminen piti harjoitella. Ei siinä nyt kovin montaa liikkuvaa osaa ole, mutta ainakin suhautus (päästä hiukan ilmaa pullon venttiilistä sen puhdistamiseksi ennen alentajan liittämistä) ja regulaattorin napin painaminen kun avaa venttiilin (vältetään paineisku) ovat vaiheita, joita ei olisi itse tullut ajatelleeksi.
  • Annostimissa tuntuu olevan aika paljon eroa. Nyt käytössä olleessa laitteessa (Poseidon) tuntu pieni vastus, sai vähän imaista ennen kuin ilma lähti kulkemaan.
  • Tasapainotus eteni ja koskin liiviin huomattavasti harvemmin kuin ensimmäisellä kerralla. Hengitystä säätämällä saa itsensä nousemaan tai laskemaan, mutta opettelua se jonkin verran vaatii. Kun vedät keuhkot täyteen ilmaa, niin nousu alkaa muutaman sekunnin viiveellä.

Peruskurssi, teoriatunti I

Ensimmäinen teoriatunti Hervannan ammattioppilaitoksessa, jossa kurssin vetäjä Vesa on töissä.

Kurssin sisältö on vähän oudosti mitoitettu. 10 tuntia tarkoittaa sitä, että kurssin aikana käydään läpi 10 kalvosettiä, joissa on vähimmillään vain muutamia dioja. Onneksi niihin ei käytetty tuntia per setti, vaikka edettiinkin rauhalliseen tahtiin. Teoriaosuuden saamme suoritettua ilmeisesti kolmella tapaamisella.

Opittua

  • Ihmisen hengitysrefleksi (tunne siitä että täytyy hengittää) käynnistyy hiilidioksidin määrän kohotessa riittävän korkeaksi eikä silloin, kun hapen määrä laskee riittävän alas. Tästä syystä on tärkeää, että ennen laitteetonta sukellusta ei syvään hengittämällä tuuleta hiilidioksidia pois. Silloin saattaa käydä niin, että happi loppuu ja taju lähtee, ennen kuin elimistö osaa kertoa, että ilma loppuu. Kaikkea sitä. Tuota en kyllä tiennyt, ei opetettu koulussa.