Avainsanat: scuba-libre

Koti / Posts tagged "scuba-libre"

Ulkokauden päätös ja Diver’s night

Kausi 2016 alkaa olla käsitelty. Tällä kokemuksella en vielä jään alle mene, mutta joskus myöhemmin se olisi hieno kokemus. Tällä erää ulkokauden 2016 tunnusluvut ovat tässä:

Sukelluksia (lkm) 22
Keskiaika (min) 39,9
Aika yhteensä (h) 14,6
Keskisyvyys (m) 13,0
Maksimisyvyys (m) 22,3
Kylmin vesi 3
Kylmin ilma -7

Viimeiset viikkosukellukset tehtiin Riihiniemessä. Kerroista ensimmäinen oli taas suunnistuksen juhlaa, vaikka nyt mentiin kyllä tarkkaan kompassin mukaan. Suuntima ei vaan vastannut suunnitelmaa, kun sekoitin etelän ja pohjoisen. Seuraavalla viikolla suunnistettiin paremmin ts. katsottiin kompassia oikein päin ja löydettiin laiturille.

Laiturin puoleinen ranta on todella mielenkiintoinen katseltava. Löytyy kasvia, kalaa, kaljapulloja ja kaikkea muuta kivaa. Tavattiin rapujen ja ahventen lisäksi hauki, joka päästi ihan viereen, ennen kuin väisti laiskasti muutamaan metrin päähän. 

Uimarannalta lähtiessä syvenee hissukseen,  kunnes parinkymmenen metrin päässä tiputaan jyrkemmin. Tässä kohtaa alkaa myös kasvillisuus lisääntyä. Lapsena snorklattiin äkkisyvän reunalla ja napattiin haavilla pikkukaloja. Vihreään hämärään katoava rinne näytti jo silloin houkuttavalta. Meni muutama kymmenen vuotta, mutta pääsinpä kurkkaamaan rotkoon.

Laiturin alla on massiiviset ketjut, jota päättyvät betoniankkureihin laiturin ulkokulmissa. Rannasta katsoen ulommaiselta ankkurilta lähtee lanka, joka vie soutuveneen hylylle. Sieltä jatkuu lankoja eri suuntiin, yksi vie ilmeisesti Vehmaisten puoleiselle rannalle. Tällä kertaa riitti kuitenkin mainiosti se, että nähtiin legendaarinen soutuvene, Kaukajärven kuuluisin hylky ja lukemattomien nuotiotarinoiden lähde. Siellä se oli. Sisällä oli polkupyörä.

Viimeinen viikkosovellus oli sopivasti kauden onnistunein sekä teknisesti että näkymien puolesta. Monta hienoa järveä ehdittiin koluta ja näistä Kaukajärvi jäi parhaiten mieleen. Myös Särkijärvessä olisi kiva käydä uudelleen vähän aiemmin kesällä paremmassa valossa. 

Marraskuun ensimmäisenä lauantaina järjestettävä Diversnight kokosi Rauhaniemeen muutaman kymmenen sukeltajaa. Pyhäpäivä ja pikkupakkanen rajoittivat osallistujamäärää ja parin vuoden takainen 98 sukeltajan ennätys jäi voimaan. Tapahtumaan perinteisiin kuuluu kakun syönti ja lisäksi tarjolla oli makkaraa ja sauna. Lähtöä tehdessä kävi mielessä, että tässä saattaa tulla märkähanskoissa kylmä, mutta hyvin niiden kanssa pärjää. Ei vesikään tuosta enää kylmemmäksi muutu, joten todetaan märkähanskat voittajaksi.

Tapahtuman ideana on, että kello 20.16 mahdollisimman monta on pinnan alla. Teimme noin 25 minuutin sukelluksen 5-6 metrin syvyydessä ja palasimme rantaan syömään sitä makkaraa. Vesi oli kohtuullisen kirkasta ja isojen valonheittimien loisteessa oli juhlava tunnelma. Tämä oli sekä ensimmäinen yösukellus että ensimmäinen sukellus pakkasessa, eli kerralla tuli pari rastia lisää.

Opittua

  • pakkasessa regulaattorit vetävät pinnassa helposti jäähän ja jäävät puhaltamaan. Ala hengittää regulaattorin kautta vasta pinnan alla
  • riisu kuivapuku pian ennen kuin se on jäässä 
  • varaa tumput, jotka voit pitää käsissä veteen menoon saakka
  • myös jalat palelevat eniten ennen veteen menoa, kuivapuvun ohutpohjainen saapas ei paljon eristä

 

Synttäreitä ja sukelluksia

Scuba Libre juhli 30-vuotisiaan Pälkäneellä. Ennen pääjoukon saapumista vietettiin aikaa harjanvarressa, kannettiin sikaa (puolikasta) saunaan ja pystyteltiin puitteita. Varmaan liittyy siihen, että sukelluksessa on joka tapauksessa aina kauhea kasa tavaraa rahdattavana johonkin suuntaan, mutta kaluston siirtely tuntuu näissä kokoontumisissa sujuvan huomattavan helposti. Vartin taukoa varten voi hyvin pystyttää kelohonkamökin, kun jollakin on kuitenkin sopivasti hirsiä mukana. 

Ennen ruokailua ja paljuilua pulahdettiin viereiseen Pintele-järveen. Aika tasaista mutapohjaa, mutta katseltavana olisi isoja ahvenia ja valtavat määrät simpukoita.

Sukellusloki, la 10.9.2016

  • kesto 41 min
  • maksimisyvyys 11,0 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 14 C
  • SAC 17,9 l / min 

Yhdistystoiminnalle epätyypillisesti kukaan ei pitänyt puheita tai esitellyt talousarviota. Keskityimme syömään sikaa, mikä oli oikein sopiva ohjelma. Mainio savusauna ja palju sopivat hyvin viilenevään iltaan. Itse lähdin jo saman päivän aikana kotimatkalle, mutta aika moni kuului jatkaneen ihan iltauutisiin saakka.

Scuba libre 30-v

Seuraavan viikon viikkosukellus tehtiin Kaukajärveen Bandidosin rannasta. Edellinen Kaukajärven käynti oli vähän sakkainen, mutta nyt kirkas järvi pääsi kunnolla oikeuksiinsa. Kaloja ja kivoja leviä oli ihan katsottavaksi asti. Pohjassa tavattiin myös kookas rapu, joka peruutteli ensin hillityn rauhallisesti, mutta ampaisi koskettaessa matkoihinsa kuin torpedo. En ole tajunnutkaan, että ne voivat liikkua noin vauhdikkaasti.

Selkeä pohja ja pohjaan viritetyt köydet helpottivat suunnistusta niin paljon, että onnistuimme poikkeuksellisesti rantautumaan täsmälleen lähtöpaikassa. Oikein mainio sukellus ja hyvä näkyvyys, vaikka kuvat näyttävätkin aika sumuisilta.

Päädyin kuitenkin korvaamaan kaksiosaisen aluspuvun haalarilla, kun halvalla sai Facebookin sukellusvälineryhmästä. Onhan haalari aika helppo ja liukas ulkopinta auttaa pukemisessa, eli eiköhän mennä tällä. Nostetta oli kyllä varsin paljon ja ensimmäiset pari metriä joutui uimaan kohti pohjaa. Pitänee lisätä pari kiloa painoja.

Kaukajärvi 2016-09-15

Sukellusloki, to 15.9.2016

  • kesto 37 min
  • maksimisyvyys 6,7 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 15 C
  • SAC — l / min (ei painemittaria)

Kohteessa: Kurun louhos, Kaupinoja

Kurssin viides ja viimeinen avovesisukellus tehtiin tuttuun Kurun louhokseen. Nyt muutamankin kerran jälkeen huomaa jo, miten paljon kokemus helpottaa lähtöä. Ei se valmiiksi laittautuminen loppujen lopuksi niin hankalaa ole, kun vaan tasaisesti touhottaa jotenkin järkevässä järjestyksessä. Kuivahanskojen tilalle hankkimani 3 mm neopreenihanskat helpottavat todella paljon ja riittävät lämmikkeeksi vajaan kymmenen asteen lämpötiloissa.

Kurun louhos 2016-07-01

Harjoittelimme aluksi suunnistusta lätäkön keskellä sojottavalle tolpalle. Melkein löydettiinkin, ainakin olimme pinnassa tarkistaessamme oikealla puolikkaalla ja tolppa oli näkyvissä. Tämän jälkeen sukelsimme suppilon pohjaan ja palasimme sieltä hissukseen takaisin. Kurun seinämät ovat aika mielenkiintoisia tutkittavia. Kallioleikkeiden alatasoilta löytyi  hauskoja valkoisia pikkumatoja tai toukkia.

Suppilon pohjassa oli leijuvaa lietettä ja näkyvyys lopulta muutamia senttejä. Pääsävyltään ruskeassa vedessä näkyvyyden väheneminen on hankala huomata, ennen kuin ui nenänsä kiveen. Erikoinen fiilis, kun lipuu hissukseen lamppu posken vieressä ja näkee seinämän vasta 10 sentin päässä. Hyvä kokemus, totesin ihan itse, että kannattaa uida aika hiljaa, jos ei näe mitään. Veden lämpötilaraja oli tosi selkeä, jossain 5-6 metrin syvyydessä tuli oikein äkkihiki, kun lämpötila yhtäkkiä pompahti.

Ilman poistaminen hihasta oli edelleen vähän työlästä ja jalasta veti jossain kohtaa suonta, mutta muuten sujui hyvin. Valvontakomission vanhat herrat kommentoivat, että jalat painuvat liikaa alas. Täytyy tarkkailla tätä ja lisäksi täytyy muistaa liikutella jalkojaan enemmän, että pääsee tuosta suonenvedosta. Lisäksi täytyy muistaa riisua maski kaulalle. Se on otsalla paljon tyylikkäämpi, mutta sitten jonkun pitää hakea se pohjasta. 

Sukellusloki, pe 1.7.2016

  • kesto 42 min
  • maksimisyvyys 14,1 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 6 C
  • SAC 20,1 l / min

Viikkosukellukset jatkuivat Kaupinojalla seuraavalla viikolla. Olen joskus ennenkin nähnyt järven, mutta louhoksen tyvenen jälkeen aallokko yllätti sukeltajan. Aallokon takia varusteet oli helpompi laittaa ensin valmiiksi ja kävellä veteen, eikä yrittää pukea siellä keinuessaan. Liivi täynnä on normaalisti mukava lekutella vedessä selällään, mutta aallokon kasvaessa hupi laimenee. Varusteet painavat sen verran paljon, että kellunta tapahtuu aaltojen puolivälissä eikä päällä.
Sukelluksen alku sujuikin kuin sorsalla, jolla puolisukeltajana on varmaan koko ajan keskimäärin vähän hankalaa.

Kaupinoja 2016-07-05

Veden alla näkyvyys oli paikoin melko heikko ja sai edetä käsikopelolla. Lampun valossa leijumöhnä muodosti kekseliäitä rastereita. Useammankin kerran olin laskemassa kättäni kallion päälle, mutta kallio olikin  vain valon heijastus. Vähän rannemmaksi siirryttyämme vesi alkoi selkiintyä. Massiivisia vedenottoputkia ja rannan kivikkoa oli kiva tutkiskella. Aaltojen vaikutus tuntui selvästi vielä 2-3 metrin syvyydessä rantakivillä istuskellessa.

Suunnistus nyt taas sujui siihen malliin kun se sujuu, eli pääsimme johonkin kohtaan ja kävimme sitten pinnassa katsomassa missä ollaan. Vaikka paluusuuntaa vähän tarkistelisikin, niin vähän aikaa kun seurailee putkea katsomatta suuntaa tai yli- ja aliarvioi kulkemansa matkan, niin lopputulos on vähintäänkin vaihteleva. Isoja putkia olisi hyvä seurata, mutta täytyisi ensin hahmottaa, mihin suuntaan ne kulkevat. Onneksi avovesissä on hankala eksyä kovin pahasti, kunhan pysyy samassa järvessä. 

Oikein mukava sukellus tämäkin ja hyvä että saatiin hiukan aaltoja harjoiteltavaksi.

Sukellusloki, ti 5.7.2016

  • kesto 39 min
  • maksimisyvyys 6,8 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 16 C
  • SAC 21,4 l / min

 

Kohteessa: Kaatialan louhos

Kaatialan louhos löytyy Kuortaneelta, noin 150 kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Mukavaa maisemaa ja nopeahko, lähes kameraton tie Tampereelta saakka.

Perillä seuralla oli vuokralla viihtyisä mökki. Koska samaa mökkiä on suunnilleen samalla porukalla käytetty noin 20 vuotta, oli mukana kyllä ihan kaikki mitä voi keksiä: pressua nuotiopaikan päälle, katos kompressorille, kiinnitysliinoja joka tarpeeseen, kelpoisia koiria keppiä noutamaan jne. Mökissä ei tosin tullut juuri käytyä, koska nuotiopaikalla oli mukavaa juttua, olutta ja makkaraa. Autossa oli oikein hyvä nukkua, kun aurinko ei paahtanut sitä kuumaksi. Toisaalta ilma oli kuitenkin sen verran lämmin, että kosteuskaan ei haitannut ja sateen kastelemat vaatteet sai kuivattua parhaiten pitämällä ne päällään. Talviturkkikin on nyt kastettu ts. uitu on ihan kuivapuvutta.

Kaatiala 2016-06 I

Puvun vedenpitävyys oli vähän kysymysmerkki Kurun louhoksen kastumisen jälkeen. Mutta hyvinhän se piti. Kurussa vetoketju oli ilmeisesti jäänyt hiukan auki. Sulkiessa pitää muistaa lopussa nykäistä pienen pykälän yli ja vetoketjun sulkija ei sitä varmaan ollut huomannut. Sittemmin olen osannut ohjeistaa.

Puku vaikuttaa vettä pitäessään oikein mainiolta. Kaulamansetti kannatti vaihtaa neopreeniseen. Pitää vettä ihan hyvin ja pystyy vielä hengittämäänkin. Puvun hihaventtiili – joka on tarkoitettu ilman poistamiseen – vaatii vielä hiukan treeniä. Ilma ei poistu vain kättä kohottamalla, vaan venttiiliä pitää vähän hytkyttää. Aluspukuni on varmaan sen verran pöyheä, että se sattuu helposti venttiilin aukkoihin.

Perjantaina, ensimmäisellä sukelluksella, oli muuten oikein mukavaa, mutta tuo ilman poistaminen jäi suorittamatta ja tein korkkinousun. Syvimmillään käytiin noin 15 metrissä ja kun sieltä alettiin nousta, niin laajeneva ilma ja lisääntyvä noste teki kepposet ja kävin kurkkaamassa pinnassa. Otti vähän korvien päälle, enkä saanut painetta enää tasattua edes muutamassa metrissä. Onneksi ehdittiin sukeltaa leppoisa puolituntinen ennen jojotustani. Ahveniakin näkyi.

Lauantaina jatkettiin samaan tyyliin, kierreltiin pohjaa reilu puoli tuntia ja lopuksi tehtiin maskin tyhjennystä ja vaihdeltiin regulaattoria. Ilman poistaminen oli edelleen vähän hankalaa, mutta nyt osasin jo kiinnittää siihen huomiota ja tarkkailla nostetta matalampaan tullessa. Sunnuntaina jatkoin venttiilin vatkaamista ja uskoakseni sain siihen nyt tuntuman. Hyvä että sen kanssa joutui vähän jumppaamaan, pysyy asia paremmin mielessä ja touhu turvallisena.

Sunnuntain sukelluksella lähdimme toisen peruskurssilaisen Janin kanssa parina ja Vesa väijyi syvyyksissä valvomassa touhuamme. Näimme aiemmilla sukelluksilla bussipysäkin merkin, jonka yritimme nyt löytää uudelleen itse kompassin kanssa suunnistamalla. Ihan erilaista hommaa, kun yrittää itse miettiä minne menee. Kompassin avulla voi kyllä katsoa missä on pohjoinen ja sitten voi uida siihen suuntaan, mutta äkkiä opittiin, että:

  1. näet vain muutamat metrin, joten jokaisen suunnan tarkistamisen jälkeen tulee helposti uitua ensin suoraan sille katsomalleen kiintopisteelle ja sitten vielä vähän vinoon, kun ei jaksa koko aikaa tarkistaa suuntaa
  2. etenemisnopeus vaihtelee niin paljon, että kuljetun matkan arviointi on tosi hankalaa
  3. yleisimmät käsimerkit käsittelevät aiheita ”Missä kohde on / missä ranta on / missä me olemme” ja versioita aiheesta ”Ei aavistustakaan”

Kaikkien yllätykseksi pysäkkimerkki kuitenkin, aivan yllättäen ja sattumalta, löytyi noin puolen tunnin jälkeen. Luulin että olemme jo ihan muualla, mutta olimme vahingossa suorittaneet kattavan etsintäkuvion kiertämällä ympyrää. Tavoite siis saavutettiin ja sen jälkeen harjoiteltiin vielä hiukan nousua sukellusparin ilman varassa ja tajuttoman pelastamista pohjasta. Hyvä onkin harjoitella, yllättävässä  tilanteessa olisi hyvä olla vähän automaattiohjausta käytettävissä.

Antoisa oli leiri ja seura vallan erinomaista, seuraavaan kertaan!

Kaatiala 2016-06 II

Sukellusloki, pe 17.6.2016

  • kesto 29 min
  • maksimisyvyys 15,3 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 8 C
  • SAC 21,9 l / min

Sukellusloki, la 18.6.2016

  • kesto 46 min
  • maksimisyvyys 13,5 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 9 C
  • SAC 15,5 l / min

Sukellusloki, su 19.6.2016

  • kesto 47 min
  • maksimisyvyys 10,8 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 10 C
  • SAC 21,1 l / min

Kohteessa: Kurun louhos

Viimein päästiin kastamaan avoveteen Kurun louhoksessa. Louhos sijaitsee n. 50 km Tampereelta pohjoiseen. Toukokuun alku jatkui tänään täysin aurinkoisena ja lämpötila pyöri parinkymmenen asteen korvallisella, joten päivä oli mitä sopivin vietettäväksi ulkosalla.

Pukeutuminen paksuun kerrastoon ja sulloutuminen muovipussiin auringon paahteessa on melko lämmittävä kokemus. Aikaa meni yllättävän paljon kaulamansetin asettelussa ja etenkin hanskojen mansettien rullaamisessa puvun rannemansettien päälle. Tämä hanskasysteemi on kyllä tosi vaikea. Ainakaan hanskat kädessä mansettia ei saa mitenkään paikalleen ja hiki valuu silmään ja tulee jano. Kauhean vaikea keksiä prosessia, jolla toinen käsi olisi koko ajan ilman hanskaa, että voisi pukea hanskan siihen toiseen käteen. Täytynee kokeilla miten neopreenihanskoilla pärjäisi ja jos pärjää huonosti, niin täytyy hankkia ranteisiin renkaat, joiden päälle hanskan kaulat voi pingottaa. Tai sitten sellaiset ruuvattavat ranneliitokset.

Pukeutumisen jälkeen vesi tuntui mahtavan viileältä. Vain toinen hanska vuosi heti, toinen yllättäen kuitenkin piti vettä kaiken aiheuttamansa harmin jälkeen. Painot riittivät juuri ja juuri viemään pinnan alle, kun vähän potkaisi vauhtia. Aiheesta on varmaan monenlaista mieltä, mutta itsestäni on mukavampaa juuri ja juuri upota miniminosteella. Syvemmälle mennessä uppoaminen joka tapauksessa nopeutuu (koska vähäkin ilma puvussa ja liivissä puristuu kasaan ja aiheuttaa vähemmän nostetta).

Pinnan tuntumassa näkyvyys oli n. 15 senttiä, mikä teki sukelluskaverin seuraamisesta aika hankalaa. Kun rannasta päästiin irti ja syvemmälle, niin alkoi näkyvyyskin koheta. Maisema oli kyllä erittäin vihreä (kts. kuvat alla), mutta se loi toisaalta hauskan epätodellisen tunnelman. Louhos laskeutui portaittain ja teräväreunaiset seinämät ja irtokivet piirtyivät hienosti pintaa vasten. Suunnista ei kyllä ollut mitään hajua, kun oltiin hetken aikaa pyöritty ympäri pyöreää, porrastettua suppiloa. Vesa onneksi osutti meidät pintaan oikeassa paikassa, eikä joutunut häpeään. Saattoi kyllä katsoa kompassia.

Uimisen jälkeen siirryttiin nauttimaan auringosta nuotion ääreen. Perustamassani sivukeittiössä kiehautin kahvit Varustelekan risukeittimellä ja brittiarmeijan pakilla. Toimiva kokonaisuus. Ennen keittelyitä suoritin kuitenkin vartin verran hytinää. Jossain vaiheessa pukuun oli alkanut valua vettä. Viisiasteista sellaista. Syvimmässä kohdassa veden tunsi jo hölskyvän jaloissa ja rantaan kivutessa jaloissa oli hyvinkin ämpärillinen. Per jalka. Vaikka vedessä ei tuntunut kovin kylmältä, niin kyllä rannassa jo tuntui. Kuivien vaatteiden vaihtamisen jälkeen lämpö palasi, kuten se tuppaa tekemään. Täytyy kuitenkin hiukan tutkia tuota pukua ja selvittää, miten sen saisi vuotamattomaksi tai ainakin vähemmän vuotavaksi.

Kokonaisuudessaan ensimmäinen oikea sukellus oli hieno kokemus. Elottomia kiviäkin on aika kiva katsella. Näkökulma on ihan erilainen kuin maan päällä, kun voi seurailla seinämän muotoja ylös ja alas tai leijua yli lohkareikon.

Sukellusloki

  • kesto 30 min
  • maksimisyvyys 11,4 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 5 C
  • SAC 27,1 l / min

2016-05-05 Kurun louhos

Pelastusharjoituksia

Kevät ja jäiden lähtö lähestyy ja avovesiaika alkaa olla lähellä. Altaassa on hyvä harjoitella, mutta vaihtelu näkymissä on toki jo paikallaan. Kyllä altaassa tosin viihtyvät viikoittain myös monet niistä, jotka osaavat jo. Joku sukeltaa laitteilla kokeillakseen jotain uutta vehjettä tai muuten vaan, mutta vielä useampi vesijuoksee tai tulee paikalle vain tapaamaan tuttuja. 

Pullossa oli vielä jonkin verran ilmaa ja käytimme sen nyt pelastamisharjoituksiin ja muuhun temppuiluun. Harjoittelimme ensin hätänousua, eli pintaan nousua kun ilma loppuu. Neljästä metristä voi nousta viistosti, jolloin se on vähän sama kuin nousisi syvemmältä. Hengittämättä noustessa oleellista on, että pitää yllä pienen puhalluksen tai ainakin kurkun auki, jotta laajeneva ilma ei vahingoita keuhkoja. Sen verran hitaasti pitäisi puhaltaa, että puhallettavaa riittää ainakin lähelle pintaa.

Tajuttoman sukeltajan pelastaminen tehtiin tarttumalla takaapäin oikean kainalon alta siten, että regulaattoria voi pitää pelastettavan suulla. Toisella kädellä säädetään pelastettavan liiviä ja sitten vaan rauhallisesti kohti pintaa. Tärkeää on käyttää toisen liiviä. Näin ainakin se tajuton kaveri pääsee pinnalle, jos nousun aikana tapahtuu jotakin ja joudutte erilleen. Pinnalla liivi täyteen ja pelastunut kaveri jää iloisesti kellumaan. Harjoitusuhri Vesa hengitti itse, joten tekohengitystä ei tarvittu.

Tehtiin myös stressitesti siten, että riisuttiin välineet neljään metriin pohjaan ja tultiin pintaan. Sitten sukellettiin pohjaan ja puettiin ne takaisin. Kuulostaa helpolta, mutta kyllä tuotakin oli ainakin minun hyvä harjoitella. Pohjassa aika tuntuu etenevän aika vauhdikkaasti, kun yrittää hamuta regulaattoria suuhunsa.

Opittua:

  • harjoittele ja kehitä refleksiksi se, että puhallat hissukseen ulos aina kun olet veden alla ilman regulaattoria
  • kun haet regulaattoria veden alla, keskity aluksi ihan pelkästään siihen, että saat sen suuhusi. Muutama sekunti johtojen järjestelyä, regulaattori ensin väärin päin suuhun tai jokin muu häiriö, niin tekemiseen alkaa tulla kiireen tuntua

 

 

Kaakeleita kuuraamassa

Scuba Libre kokoontui lauantaina Kalevaan raapimaan hyppyaltaan pohjaa puhtaaksi. Yllättävän paljon saumoihin kertyy vihreää levää, hometta ja ties mitä muuta. Ei erityisen vaativa tehtävä, mutta ihan mukavaa transsitouhua.

Hyppyaltaan kuplalaite oli vinkeä. Kuplien tarkoitus on rikkoa veden pinta, jotta hyppääjät näkevät pinnan hyvin ja pintajännitys poistuu pehmentäen iskua. Veden alla kuplat luovat äänella ja virtauksilla hienon tunnelman.

Ostin myös vesitiiviin kameran (Olympus Tough TG-4) ja kokeilin sitä nyt ensimmäistä kertaa altaassa. Hyvin tuntuu toimivan ja pitävän vettä (luvattu 15 metriä). Kuvat saa kamerasta wifin yli nopeasti kännykkään ja sitä kautta pilviin.

OI000005

OI000009

Siivouksen jälkeen kävimme täyttämässä ison kasan pulloja seuran kompressorilla Sarankulmassa. Kuvasta saattaa pystyä arvaamaan, mikä pulloista on minun.

IMG_20160213_211508

Tänään sama puhdistustyö jatkuu Pyynikin uimahallissa.

Ostettu

Olympus Stylus Tough TG-4
tokmanni.fi, 349 € (2016-02-12)

 

 

 

Scuba Libre avannossa

WP Google Maps Error

In order for your map to display, please make sure you insert your Google Maps JavaScript API key in the Maps->Settings->Advanced tab.

Siirtyminen altaasta avoveteen ei ole omalla kohdalla ihan vielä ajankohtaista, mutta vaeltelin paikalle katsomaan kokeneemmista talvisukelluksen mallia. Jää oli n. 10-15 senttistä ja koska lunta oli päällä vain nimeksi ja vesi aivan kirkasta, jään läpi näki hienosti sukeltajat ja kuplista kerääntyvät ilmataskut. 

Mielenkiintoista seurattavaa. Narua jään päällä syöttäneillä oli varusteet valmiina, joten hätätilanteessa auttaja olisi vedessä saman tien. Sukeltajiin kiinnitetyistä naruista näki hyvin, mihin suuntaan matka vei. Kiskomalla narusta sukeltaja voi viestiä pintaan, että kaikki on ok (1 kiskaisu), seis (2 kiskaisua) ja apua (3 tai enemmän). Yksinkertaiset ja selkeät rutiinit tekevät touhusta turvallista. Kuten myös se, että jään alle ei mennä peruskurssilla, eikä varmaan ihan heti sen jälkeenkään.

 

 

Kysyin samalla reissulla vinkkejä myös pullon ja kuivapuvun hankintaan. Pulloksi suositeltiin 12l/300 bar ja kuivapuvuksi kaavailemani Dive Rite 905 todettiin hyväksi valinnaksi. Puku on hintaluokassa 850 euroa eli trilaminaattipukujen kastissa edullisimmasta päästä. Päädyin tutkimuksissani trilaminaattipukuun lähinnä siksi, että se kuivahtaa hetkessä ja liikkuminen on vapaampaa. Tänään mukana olleet lähtivätkin ajelemaan kotiin tällaiset puvut päällä. Vain ulkopinnaltaankin märkä neopreenipuku ja pakkanen ei varmaan toimi koko hyvin. Puku olisi pakko vaihtaa, eikä lämpimiä vaihtotiloja useimmiten ole tarjolla.

Opittua:

  • jää on räpylän alla liukas
  • jää tärähtää laajalla alueella, kun mies varusteineen pyllähtää avannon reunalla

Riihiniemen avannon paikka:

 

Peruskurssi, teoriakoe

Viimeisellä teoriakokoontumisella käytiin läpi merkit ja sukellustaulukot eli suoranousutaulukot. 

Sukellustaulukoissa on listattu sukellusten maksimisyvyydet ja sen mukaan taulukoitu, miten pitkään voit viettää maksimisyvyydessä (altistusaika eli typen määrä kudoksissa kasvaa) ja millaiset turvapysähdykset tarvitset. Turvapysähdykset ovat ”varmuuden vuoksi”-pysähdyksiä ja periaatteessa voit taulukon puitteissa nousta myös suoraan pintaan. Todella syvällä todella pitkään viipyvillä sukelluksilla tarvitaan pitkä ja hallittu paineenlasku, mutta niitä varten ei jaeta peruskurssilla taulukoita. Turvapysähdyksen ja etappipysähdyksen ero on selitetty sukeltajaliiton sivuilla.

Teoriakoe oli monivalintatyyppinen, eikä erityisen vaikea. Pisteitä tuli 46/48, näissä menin vikaan:

  • sukelluskaverin kadotessa ei etsitä, vaan noustaan pintaan. Pintaan nousu onkin aika järkevää, olettaen että se parikin tajuaa eksyneensä sinusta ja nousee myös pintaan. Sitten kohtaatte. Ansaittu pistemenetys.
  • korvien paineentasausta varten oikea vastaus olisi ollut, että noustaan ylemmäs tasaamaan, jos korvissa tuntuu kipua. No joo, kipua ja kipua. Tämä meni aika monella väärin, koska vaihtoehtona oli myös pysähtyminen tasamaan. Tätä en tunnusta ansaituksi, huijauskysymys.

 

Peruskurssi, allaskerta III

Sunnuntaiaamun vuoro alkaa epäinhimillisen aikaisin (puoli kahdeksan), mutta pulikointiaikaakin jää sitten kokonaiset kaksi tuntia. Tasapainotuksen, maskin tyhjennyksen ja regulaattorin vaihtamisten lisäksi kokeilin ensimmäistä kertaa sukellusta wingeillä. 

Ero takin ja siipien välillä ei ollut niin suuri kuin oletin. Sivusuunnassa tasapaino säilyy ehkä aavistuksen verran paremmin, kun ilmarakko on selän ja pullon välissä nostamassa sukeltajaa ylöspäin, kun takissa ilma on torson ympärillä. Suurin ero on kuitenkin siinä, että wingissä on vain pari hassua hihnaa olkien yli, vyöosa ja haarahihna. Lyhyen kokemuksen perusteella tuntuu siltä, että paketin saa silti kiinnitettyä napakammin kuin takin.

Täytyy lykätä takin ostoa ja harkita vielä hetki.

Google: scuba wing