Avainsanat: louhos

Koti / Posts tagged "louhos"

Kohteessa: Kaatialan louhos

Kaatialan louhos löytyy Kuortaneelta, noin 150 kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Mukavaa maisemaa ja nopeahko, lähes kameraton tie Tampereelta saakka.

Perillä seuralla oli vuokralla viihtyisä mökki. Koska samaa mökkiä on suunnilleen samalla porukalla käytetty noin 20 vuotta, oli mukana kyllä ihan kaikki mitä voi keksiä: pressua nuotiopaikan päälle, katos kompressorille, kiinnitysliinoja joka tarpeeseen, kelpoisia koiria keppiä noutamaan jne. Mökissä ei tosin tullut juuri käytyä, koska nuotiopaikalla oli mukavaa juttua, olutta ja makkaraa. Autossa oli oikein hyvä nukkua, kun aurinko ei paahtanut sitä kuumaksi. Toisaalta ilma oli kuitenkin sen verran lämmin, että kosteuskaan ei haitannut ja sateen kastelemat vaatteet sai kuivattua parhaiten pitämällä ne päällään. Talviturkkikin on nyt kastettu ts. uitu on ihan kuivapuvutta.

Kaatiala 2016-06 I

Puvun vedenpitävyys oli vähän kysymysmerkki Kurun louhoksen kastumisen jälkeen. Mutta hyvinhän se piti. Kurussa vetoketju oli ilmeisesti jäänyt hiukan auki. Sulkiessa pitää muistaa lopussa nykäistä pienen pykälän yli ja vetoketjun sulkija ei sitä varmaan ollut huomannut. Sittemmin olen osannut ohjeistaa.

Puku vaikuttaa vettä pitäessään oikein mainiolta. Kaulamansetti kannatti vaihtaa neopreeniseen. Pitää vettä ihan hyvin ja pystyy vielä hengittämäänkin. Puvun hihaventtiili – joka on tarkoitettu ilman poistamiseen – vaatii vielä hiukan treeniä. Ilma ei poistu vain kättä kohottamalla, vaan venttiiliä pitää vähän hytkyttää. Aluspukuni on varmaan sen verran pöyheä, että se sattuu helposti venttiilin aukkoihin.

Perjantaina, ensimmäisellä sukelluksella, oli muuten oikein mukavaa, mutta tuo ilman poistaminen jäi suorittamatta ja tein korkkinousun. Syvimmillään käytiin noin 15 metrissä ja kun sieltä alettiin nousta, niin laajeneva ilma ja lisääntyvä noste teki kepposet ja kävin kurkkaamassa pinnassa. Otti vähän korvien päälle, enkä saanut painetta enää tasattua edes muutamassa metrissä. Onneksi ehdittiin sukeltaa leppoisa puolituntinen ennen jojotustani. Ahveniakin näkyi.

Lauantaina jatkettiin samaan tyyliin, kierreltiin pohjaa reilu puoli tuntia ja lopuksi tehtiin maskin tyhjennystä ja vaihdeltiin regulaattoria. Ilman poistaminen oli edelleen vähän hankalaa, mutta nyt osasin jo kiinnittää siihen huomiota ja tarkkailla nostetta matalampaan tullessa. Sunnuntaina jatkoin venttiilin vatkaamista ja uskoakseni sain siihen nyt tuntuman. Hyvä että sen kanssa joutui vähän jumppaamaan, pysyy asia paremmin mielessä ja touhu turvallisena.

Sunnuntain sukelluksella lähdimme toisen peruskurssilaisen Janin kanssa parina ja Vesa väijyi syvyyksissä valvomassa touhuamme. Näimme aiemmilla sukelluksilla bussipysäkin merkin, jonka yritimme nyt löytää uudelleen itse kompassin kanssa suunnistamalla. Ihan erilaista hommaa, kun yrittää itse miettiä minne menee. Kompassin avulla voi kyllä katsoa missä on pohjoinen ja sitten voi uida siihen suuntaan, mutta äkkiä opittiin, että:

  1. näet vain muutamat metrin, joten jokaisen suunnan tarkistamisen jälkeen tulee helposti uitua ensin suoraan sille katsomalleen kiintopisteelle ja sitten vielä vähän vinoon, kun ei jaksa koko aikaa tarkistaa suuntaa
  2. etenemisnopeus vaihtelee niin paljon, että kuljetun matkan arviointi on tosi hankalaa
  3. yleisimmät käsimerkit käsittelevät aiheita ”Missä kohde on / missä ranta on / missä me olemme” ja versioita aiheesta ”Ei aavistustakaan”

Kaikkien yllätykseksi pysäkkimerkki kuitenkin, aivan yllättäen ja sattumalta, löytyi noin puolen tunnin jälkeen. Luulin että olemme jo ihan muualla, mutta olimme vahingossa suorittaneet kattavan etsintäkuvion kiertämällä ympyrää. Tavoite siis saavutettiin ja sen jälkeen harjoiteltiin vielä hiukan nousua sukellusparin ilman varassa ja tajuttoman pelastamista pohjasta. Hyvä onkin harjoitella, yllättävässä  tilanteessa olisi hyvä olla vähän automaattiohjausta käytettävissä.

Antoisa oli leiri ja seura vallan erinomaista, seuraavaan kertaan!

Kaatiala 2016-06 II

Sukellusloki, pe 17.6.2016

  • kesto 29 min
  • maksimisyvyys 15,3 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 8 C
  • SAC 21,9 l / min

Sukellusloki, la 18.6.2016

  • kesto 46 min
  • maksimisyvyys 13,5 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 9 C
  • SAC 15,5 l / min

Sukellusloki, su 19.6.2016

  • kesto 47 min
  • maksimisyvyys 10,8 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 10 C
  • SAC 21,1 l / min

Kohteessa: Kurun louhos

Viimein päästiin kastamaan avoveteen Kurun louhoksessa. Louhos sijaitsee n. 50 km Tampereelta pohjoiseen. Toukokuun alku jatkui tänään täysin aurinkoisena ja lämpötila pyöri parinkymmenen asteen korvallisella, joten päivä oli mitä sopivin vietettäväksi ulkosalla.

Pukeutuminen paksuun kerrastoon ja sulloutuminen muovipussiin auringon paahteessa on melko lämmittävä kokemus. Aikaa meni yllättävän paljon kaulamansetin asettelussa ja etenkin hanskojen mansettien rullaamisessa puvun rannemansettien päälle. Tämä hanskasysteemi on kyllä tosi vaikea. Ainakaan hanskat kädessä mansettia ei saa mitenkään paikalleen ja hiki valuu silmään ja tulee jano. Kauhean vaikea keksiä prosessia, jolla toinen käsi olisi koko ajan ilman hanskaa, että voisi pukea hanskan siihen toiseen käteen. Täytynee kokeilla miten neopreenihanskoilla pärjäisi ja jos pärjää huonosti, niin täytyy hankkia ranteisiin renkaat, joiden päälle hanskan kaulat voi pingottaa. Tai sitten sellaiset ruuvattavat ranneliitokset.

Pukeutumisen jälkeen vesi tuntui mahtavan viileältä. Vain toinen hanska vuosi heti, toinen yllättäen kuitenkin piti vettä kaiken aiheuttamansa harmin jälkeen. Painot riittivät juuri ja juuri viemään pinnan alle, kun vähän potkaisi vauhtia. Aiheesta on varmaan monenlaista mieltä, mutta itsestäni on mukavampaa juuri ja juuri upota miniminosteella. Syvemmälle mennessä uppoaminen joka tapauksessa nopeutuu (koska vähäkin ilma puvussa ja liivissä puristuu kasaan ja aiheuttaa vähemmän nostetta).

Pinnan tuntumassa näkyvyys oli n. 15 senttiä, mikä teki sukelluskaverin seuraamisesta aika hankalaa. Kun rannasta päästiin irti ja syvemmälle, niin alkoi näkyvyyskin koheta. Maisema oli kyllä erittäin vihreä (kts. kuvat alla), mutta se loi toisaalta hauskan epätodellisen tunnelman. Louhos laskeutui portaittain ja teräväreunaiset seinämät ja irtokivet piirtyivät hienosti pintaa vasten. Suunnista ei kyllä ollut mitään hajua, kun oltiin hetken aikaa pyöritty ympäri pyöreää, porrastettua suppiloa. Vesa onneksi osutti meidät pintaan oikeassa paikassa, eikä joutunut häpeään. Saattoi kyllä katsoa kompassia.

Uimisen jälkeen siirryttiin nauttimaan auringosta nuotion ääreen. Perustamassani sivukeittiössä kiehautin kahvit Varustelekan risukeittimellä ja brittiarmeijan pakilla. Toimiva kokonaisuus. Ennen keittelyitä suoritin kuitenkin vartin verran hytinää. Jossain vaiheessa pukuun oli alkanut valua vettä. Viisiasteista sellaista. Syvimmässä kohdassa veden tunsi jo hölskyvän jaloissa ja rantaan kivutessa jaloissa oli hyvinkin ämpärillinen. Per jalka. Vaikka vedessä ei tuntunut kovin kylmältä, niin kyllä rannassa jo tuntui. Kuivien vaatteiden vaihtamisen jälkeen lämpö palasi, kuten se tuppaa tekemään. Täytyy kuitenkin hiukan tutkia tuota pukua ja selvittää, miten sen saisi vuotamattomaksi tai ainakin vähemmän vuotavaksi.

Kokonaisuudessaan ensimmäinen oikea sukellus oli hieno kokemus. Elottomia kiviäkin on aika kiva katsella. Näkökulma on ihan erilainen kuin maan päällä, kun voi seurailla seinämän muotoja ylös ja alas tai leijua yli lohkareikon.

Sukellusloki

  • kesto 30 min
  • maksimisyvyys 11,4 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 5 C
  • SAC 27,1 l / min

2016-05-05 Kurun louhos