Avainsanat: laspalmas

Koti / Posts tagged "laspalmas"

Kohteessa: Sardina del Norte ja Tufia, Gran Canaria

Sukelsin Kanarian saarilla viimeksi kaksi vuotta sitten. Silloin sukellus oli ensimmäiseni ulkona märkäpuvussa, suolavedessä, meressä ja hyvässä näkyvyydessä. Tämän jälkeen ulkomaankokemusta on karttunut Punaiselta mereltä ja Norjasta. Edelliseen kertaan verrattuna sukellukseen pystyi jo keskittymään ihan eri tavalla.

Viikon matkalla sukelsin kuusi sukellusta (3 tuplapäivää) kahdessa paikassa: pohjoisen huippusuositussa sukelluskohteessa Sardina del Nortessa sekä itärannikolta löytyvän Tufian kylän suojaisessa lahdessa. Lisäksi snorklasin pitkin poikin Las Canterasin rantaa, jossa riittää valtavasti nähtävää jo polvisyvyydessä.

Sardina del Norte 10.2. ja 15.2.2019

Viime vuoden matkalla törmäsin Sardina de Norteen vähän sattumalta koittaessani löytää kapeilta kaiteettomilta serpentiiniteiltä hengissä jonnekin muualle. Otin kivalta näyttävästä paikasta selvää ja kyseessä olikin yksi Espanjan arvostetuimmista sukelluskohteista. Erityishoukuttimena ovat äärimmäisen uhanalaiset Merienkelit (Angel Shark), jotka ovat syystä tai toisesta perustaneet Gran Canarialle elinvoimaisen yhteisön.

Veteen pääsi portaita sukeltajille varatulta laiturilta ja sukeltajille oli myös oma pukuhuone varusteidenhuljuttelusankoineen ja suihkuineen. Eli puitteet kohdillaan.

Kaikki saaren sukelluskoulut käyvät Sardinassa, mutta varasin sukellukset saman kylän yrityksestä Buceo del Norte. Oikein hyvä valinta. Harva sukeltaja varsinaisesti vihaa meriluontoa, mutta tässä yrityksessä luonnon tarkkailu oli erityisen korostetussa osassa jo breefingissä, jossa katseltiin esimerkkikuvia alueen eläjistä ja kuultiin mm. merienkeleiden ja merihevosten persoonallisesta sukupuolielämästä.

Teimme molempina sukelluspäivinä sukellukset samoista portaista. Pyörähdimme ensimmäisellä kerralla aallonmurtajan ja majakanjäänteiden kautta hiekkapohjalle. Toisella sukelluksella uimme kauemmas ja tiputimme suoraan pohjan päälle. Pohja ei ollut muodoiltaan kovin mielenkiintoinen, mutta kraaterimaisten matalien seinämien ja erillisten laavakivien suojista löytyi mukavasti elämää.

Tufia 13.2.2019

Sukelsin pari vuotta sitten mukavasti hotellin läheltä löytyvän 7maresin kanssa, joten saman yrityksen kanssa oli hyvä jatkaa. Varasin sovittujen sukellusten väliin jäävien päivien täytteeksi vielä yhden sukelluspäivän.

Alkuperäinen suunnitelma oli El Cabrón, jossa kävimme viimeksi. Meri oli sen verran levoton, että kohteeksi kuitenkin vaihtui suojaisampi Tufia. Makuja on monenlaisia, mutta itse pidin loivasta ja valoisasta Tufiasta hiukan enemmän kuin El Cabrónista, jossa rannan kalliomuodostelmat ja seinämät olivat suuremmassa roolissa.

Paikallinen mies kuljetti golf-kärryllä varusteita edestakaisin parkkipaikan ja jyrkkään rinteeseen rakennetun kylän alla sijaitsevan lahden välillä. Rannan isojen pyöreiden kivien yli oli helppo askeltaa aaltojen läpi ja lahteen kiinnitettyjen veneiden ankkuriköydet loivat rannan lähellä jännän maiseman. Muutenkin mukava grillintuoksuinen kylä, jossa voisi vierailla muutenkin kuin sukeltamassa.

Sukellusta voi harrastaa monella tavalla aina puhtaasta fiilistelystä teknohifistelyyn ja omien rajojen hakemisesta fyysisten ja fysikaalisten rajojen rapsutteluun. Oma mielenkiinto kohdistuu koko ajan vahvemmin sinne fiislistelynurkkaukseen, jossa voi kaikessa rauhassa ihmetellä erilaisia elukoita ja vedenalaisen valon maalaamaa maisemaa.

Tältä reissulta tuliaisena oli kaikkiaan 11 uutta lajia omaan lajiluetteloon. Merienkeli näkyy lähinnä sävyerona vaaleassa hiekassa, barracudaparvi voisi yhtä hyvin olla (ja ehkö onkin) kaukana kelluvia muovipusseja ja merihevonenkin on lähinnä vettynyt nallekarkki, jota virta hieroo kiven syrjään. Mutta nyt nämä lajit on kuitenkin nähty ja listalle sijoitettu. Korvaan videot paremmilla kun satun sellaiset saamaan.

Matkan mielenkiintoisin tuttavuus oli seepia. Otus jää vapaassa tilassa tarkkailemaan vierasta ja kiinnostus näyttää kovin inhimilliseltä. Ehkä olen vastavuoroisesti kirjattu lajihavaintona sen muistiinpanoihin. Aikansa katseltuaan se näyttää potkaisevan hiekkaa kohti kuin kysyäkseen, että koskahan olisit pinnassa jos nyt lähtisit.

Myös värikäs vapaakiduskotilo oli mielenkiintoinen, samoin pitkäkoipiselta hämähäkiltä näyttävä arrow crab. Pikkuevillään läpsyttävä pallokala on aina hauska tavata. Aiemmallakin reissulla vastaan tulleesta koralliahvenesta (Canarian Damsel) näin nyt isomman yksilön, joka ei enää viipottanut karkuun, vaan tuli aivan kameraan kiinni kiukkuamaan. Tuossa vilinässä reviiritietoisella naapurivihaajalla riittää singahdeltavaa siihen malliin, että illalla varmaan eviä kolottaa.

Kävin tutkailemassa merielämää myös Las Palmasin akvaariossa, joka sijaitsee sataman puolella aivan keskustan vieressä ja on runollisesti nimetty Poema del Mar (Meren runo). Hyvin hoidettu ja lajistoltaan runsas kohde, jossa erilaisia katselukulmia oli järjestetty eri mallisilla akvaarioilla ja altaita lävistävillä putkilla. Jäin ehkä hiukan kaipaamaan kattavampaa lajiesittelyä. Koskestusnäytöissä kerrottiin monien lajien perustiedot, mutta moni mielenkiintoiselta vaikuttanut jäi vaille esittelyä. Toisaalta näin tuli vietettyä enemmän aikaa katsellen kaloja eikä näyttöjä. Vierailun arvoinen kohde.

Kaikki uudet (ja aiemmat) lajit löytyvät lajitunnistussivulta. Uudet tässä vielä erikseen listattuna:

Serranus scriba (Painted comber, raitasaha-ahven)
Canthigaster capistrata (Macaronesian Sharpnose-Puffer)
Stenorhynchus Seticornis (Arrow crab)
Epinephelus marginatus (tummameriahven)
Felimare picta (vapaakiduskotilo)
Sepia officinalis (cuttle fish, seepia)
Sparisoma cretense (Mediterranean parrot fish, papukaijakala)
Squatina squatina (Angel shark, merienkeli)
Sphyraena viridensis (Yellowmouth Barracuda, barrakuda)
Chromis limbata (Azores chromis, Atlantic chromis, Atlantic Damselfish)
Hippocampus (merihevonen), laji ei tiedossa

Lajivideoiden lisäksi koostin materiaalista kaksi hienoa instagram-videota:

Snorklausta Kanarialla

Poikkesin tutussa Las Palmasissa viikon marras-joulukuun vaihteessa. Sää oli snorklaukseen sopiva aurinkoinen 25-30 astetta ja merivesi oli hiukan päälle 20 astetta. Märkäpuku oli mukana, mutta ilmankin pärjäsi sen aikaa, että kerkesi tervehtiä paikalliset kalat useampana päivänä.

Las Palmasin pääranta Las Canteras kulkee kaupungin laitaa parin kilometrin verran. Vuorovesivaihtelu on kahden metrin luokkaa ja laskuveden aikaan paljastuva riutta noin sadan metrin päässä rannasta jättää jälkeensä rauhallisen altaan, jonka pohjassa on kaloille mieluisia kiviä ja reilusti levää napsittavaksi. Rannan pohja on muodoltaan hyvin vaihteleva ja kivien lisäksi löytyy laajoja levämattoja ja syvänteitä.

Virtaus kuljettaa kävelyvauhtia riutan suuntaisesti, joten ilman räpylöitä kalojen seuraaminen on hankalaa.

Ostin asian korjaamiseksi lyhyet snorklausräpylät, joiden kanssa lilluntasuuntaansa sai otettua paremmin kantaa.

Veden alla olen käyttänyt metallista selfietikkua (kääntäen), joka tuli kiinalaisen kameran mukana. Koko paketti kameroineen oli 50 euron luokkaa, joten kepukka ei oletetusti kestänyt merivettä kovin pitkään, vaikka toisaalta tse kamera on kyllä toiminut todella hyvin. Onneksi löysin muutamalla kympillä tilalle vastaavan muovisen teleskooppitikun. Etenkin snorklatessa tikku toimii todella hyvin, koska sen kanssa pääset lähelle kaloja ja myös kameran liike rauhoittuu.

Innostuin samalla selvittelemään näkemieni kalojen sukua ja huonetta. Yleisimmät lajit saikin kohtuullisella vaivalla tongittua netistä. Ainakin uskoisin tunnistaneeni suurimman osan oikein. Koska toivon näkeväni vielä muitakin kaloja, aloin nyt samalla pitää hieman kirjaa havainnoistani. Loin tarkoitukseen erillisen sivun nimellä Vesieläimiä, johon löytyy linkki etusivulta. Lisään sivulle vain ne lajit, joista olen saanut omaa kuvaa ja jotka olen suunnilleen tunnistanut. Toistaiseksi tunnistamattomat koostan omalle sivulleen Vesieläimiä – tunistamattomat.

Laitesukellus jäi tällä reissulla tekemättä. Lähellä sijaitsevan ja hyväksihavaitun sukelluskoulun kohteet lomaviikollani olivat itselleni vielä liian haastavia syvempiä hylkyjä, joten en käynyt edes kysymässä paikkoja. Koska aurinkokin tarjosi viihdykettä, en myöskään haeskellut muita järjestäjiä. Saaren pohjoisluoteisessa sakarassa sijaitseva Sardina del Norte tuli vastaan ajellessa ja se täytyy jossain vaiheessa katsastaa. Rannalla oli sukeltajien pukukopit ja kylteillä ohjattu veteenmenopaikka. Sukeltajiakin oli jo aamupäivästä useampi pakullinen ja ainakin mainosten mukaan sieltä voisi vuokrata itselleen ystävän 15 eurolla.

Pilkoin videoilta pätkiä Vesieläimiä-sivulle. Kiinnostavimmat kalat löytyvät myös tästä minuutin mittaisesta koosteesta: