Avainsanat: kaatiala

Koti / Posts tagged "kaatiala"

Tasapainottelua ja telakointia

Vene siirtyi talviunille, mutta sukellusta syksy ei haittaa. Sama kuuden asteen lämpö sieltä syvemmältä löytyy joka tapauksessa, joten viilenevä keli kiusaa vain vaatteita vaihtaessa.

Lokakuun alussa kokoonnuttiin Kaatialaan seuran syysleirille, tuttuun mökkiin perjantaista sunnuntaihin. Kelin ja seuran puolesta nuotiolla jaksoi hyvin istua kaksi päivää aamusta iltaan, kun välillä kävi vähän kastelemassa itseään. Nuotiolla istuminen onnistui paremmin kuin sukellus, jossa koin tasapainollisen taantuman.

Ilman poistaminen puvusta pääsi vähän huomaamattakin muodostumaan ongelmaksi ja aloin ylikompensoida sitä ja kehitin itselleni samanlaisen pohjaa nuohoavan tyylin, jota monni harrastaa akvaariossa. Meni hetkeksi aikaa vähän hankalaksi, kun energia hävisi eteenpäin raahautumiseen ja ilmankulutus kaksinkertaistui.

Se ilma kuitenkin poistuu puvusta nyt ihan hyvin, kun vähän parantelin tekniikkaa ja käärin (aluspuvun) hauiksen ympärille ilmastointiteippiä. Luulen että tuo ongelma on nyt suurimmilta osin selätetty sekä teknisesti että henkisesti ja nosteen säätäminen onnistuu taas. No, hiukan tiputtiin pohjaan taas viime viikonloppuna, mutta se oli tilapäinen häiriö.

Kaatialassa käytiin vedessä neljä kertaa ja sen jälkeen on jo koettu Liesjärvi Himoksen lähellä, Särkijärvi Vuoreksen sillan alla ja Heramaanjärvi Kangasalla. Kaatiala meni pääosin sählätessä ja uudelleenkouluttautuessa, mutta Särkijärvi oli taas oikein kiva. Pohjassa oli niitä jänniä liejussa viilettäviä pikkukaloja ja ahvenia. Iltasukelluksella tuli jo aika pimeää, mikä loi varsin jännän fiiliksen pintaan noustessa.

Sukellusten lisäksi tapahtui veneen vaellus talvisuojaan Ylöjärvelle. Päädyin sitten kuitenkin hommaamaan lämpimän hallin välttyäkseni telineiden nikkaroinnilta ja huolestumiselta, jos ulkona tuulee ja pakastaa. Hyvä näin, hinta ei ole valtavan paljon isompi verrattuna ulkosäilytykseen ja hallissa voi käydä tekemässä pientä huoltoa.

Ulkoilu.com 2016-10

Heramaanjärvellä olen ollut muutaman kerran saunomassa, mutta en koskaan sukeltamassa. Jos portti ei ole auki, jää kantomatkaa turhan paljon. Nyt naapuriseura oli järjestänyt portin auki ja päästiin hurauttamaan veden viereen. Järvi vaikuttaa suorastaan luonnottoman kirkkaalta pinnalta katsoen, mutta veden alla oli yllättävän sameaa ja vähän nähtävää. Harjoituksen puolesta meni tosi hyvin, monipuolisella mokailulla tulee harjoiteltua erilaisia ja sattumanvaraisia tilanteita, joita olisi tosi vaikea kehittää tarkoituksella.

Opittua

  • välivesissä edetessä pitää seurata joko pohjaa tai, jos pohjaa ei näe, syvyysmittaria ihan koko ajan. Kiihtyvä vauhti molempiin suuntiin (ilma keuhkoissa ja puvussa laajenee paineen vähetessä eli noste lisääntyy noustessa – ja toisin päin) tarkoittaa sitä, että alkanutta syvyyden muutosta on paljon hankalampi korjata, jos reagointiaika venyy edes vähän. Tällä kertaa tiputtiin pohjaan.
  • täysin läpinäkymättömässä mutapilvessä on helpointa, jos tuntee pohjan kädellään tai edes nenällään. Muuten on ihan mahdotonta tajuta suuntia ja päätyy uimaan päänsä mutaan 45 asteen kulmassa. Onneksi kukaan ei näe sitä ja asia paljastuu vain, jos itse kirjoittaa siitä blogiin

Hetkellisen tasapainottomuuden jälkeen hauskuus ja rentous siis palasi touhuun. Lisäksi ostin valtavan kiinalaisen lampun, joten enää ei tarvitse seurailla kateellisena kaverin keilaa. Näistä lampuista on tietysti mielipiteitä yhtä paljon kuin käyttäjiä (no ei kyllä oikeastaan pidä paikkaansa, mielipiteitä on kaksi: vaarallinen ja epäluotettava, orpojen pandojen pienin verisin tassuin kokoama laite tai jännä vekotin, jonka oikeasti osti vain kokeillakseen toimiiko se, kun oli niin halpa), mutta onhan se ihan järkevä peli. Kestää todistetusti ainakin 20 metriä syvää ja palaa noin 1,5 tuntia eri pari sukellusta. Ei häviä ainakaan silmämääräisessä kirkkaudessa yhtään niille 500 euron vehkeille ja maksoi kuitenkin latureineen vain 50 euroa. Moraali ja laillisuus ja blaa blaa, mutta kyllä pitää ostaa kun halvalla saa.

Ostettu
Lamppu 14000LM 70W 7* XM-L2 LED Diving Flashlight Torch 200M Underwater Waterproof LED Flash Light Lantern+ 3*26650 Batteries+ Charger
aliexpress.com, 56 € postikuluineen (2016-10-01)

Kohteessa: Kaatialan louhos

Kaatialan louhos löytyy Kuortaneelta, noin 150 kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Mukavaa maisemaa ja nopeahko, lähes kameraton tie Tampereelta saakka.

Perillä seuralla oli vuokralla viihtyisä mökki. Koska samaa mökkiä on suunnilleen samalla porukalla käytetty noin 20 vuotta, oli mukana kyllä ihan kaikki mitä voi keksiä: pressua nuotiopaikan päälle, katos kompressorille, kiinnitysliinoja joka tarpeeseen, kelpoisia koiria keppiä noutamaan jne. Mökissä ei tosin tullut juuri käytyä, koska nuotiopaikalla oli mukavaa juttua, olutta ja makkaraa. Autossa oli oikein hyvä nukkua, kun aurinko ei paahtanut sitä kuumaksi. Toisaalta ilma oli kuitenkin sen verran lämmin, että kosteuskaan ei haitannut ja sateen kastelemat vaatteet sai kuivattua parhaiten pitämällä ne päällään. Talviturkkikin on nyt kastettu ts. uitu on ihan kuivapuvutta.

Kaatiala 2016-06 I

Puvun vedenpitävyys oli vähän kysymysmerkki Kurun louhoksen kastumisen jälkeen. Mutta hyvinhän se piti. Kurussa vetoketju oli ilmeisesti jäänyt hiukan auki. Sulkiessa pitää muistaa lopussa nykäistä pienen pykälän yli ja vetoketjun sulkija ei sitä varmaan ollut huomannut. Sittemmin olen osannut ohjeistaa.

Puku vaikuttaa vettä pitäessään oikein mainiolta. Kaulamansetti kannatti vaihtaa neopreeniseen. Pitää vettä ihan hyvin ja pystyy vielä hengittämäänkin. Puvun hihaventtiili – joka on tarkoitettu ilman poistamiseen – vaatii vielä hiukan treeniä. Ilma ei poistu vain kättä kohottamalla, vaan venttiiliä pitää vähän hytkyttää. Aluspukuni on varmaan sen verran pöyheä, että se sattuu helposti venttiilin aukkoihin.

Perjantaina, ensimmäisellä sukelluksella, oli muuten oikein mukavaa, mutta tuo ilman poistaminen jäi suorittamatta ja tein korkkinousun. Syvimmillään käytiin noin 15 metrissä ja kun sieltä alettiin nousta, niin laajeneva ilma ja lisääntyvä noste teki kepposet ja kävin kurkkaamassa pinnassa. Otti vähän korvien päälle, enkä saanut painetta enää tasattua edes muutamassa metrissä. Onneksi ehdittiin sukeltaa leppoisa puolituntinen ennen jojotustani. Ahveniakin näkyi.

Lauantaina jatkettiin samaan tyyliin, kierreltiin pohjaa reilu puoli tuntia ja lopuksi tehtiin maskin tyhjennystä ja vaihdeltiin regulaattoria. Ilman poistaminen oli edelleen vähän hankalaa, mutta nyt osasin jo kiinnittää siihen huomiota ja tarkkailla nostetta matalampaan tullessa. Sunnuntaina jatkoin venttiilin vatkaamista ja uskoakseni sain siihen nyt tuntuman. Hyvä että sen kanssa joutui vähän jumppaamaan, pysyy asia paremmin mielessä ja touhu turvallisena.

Sunnuntain sukelluksella lähdimme toisen peruskurssilaisen Janin kanssa parina ja Vesa väijyi syvyyksissä valvomassa touhuamme. Näimme aiemmilla sukelluksilla bussipysäkin merkin, jonka yritimme nyt löytää uudelleen itse kompassin kanssa suunnistamalla. Ihan erilaista hommaa, kun yrittää itse miettiä minne menee. Kompassin avulla voi kyllä katsoa missä on pohjoinen ja sitten voi uida siihen suuntaan, mutta äkkiä opittiin, että:

  1. näet vain muutamat metrin, joten jokaisen suunnan tarkistamisen jälkeen tulee helposti uitua ensin suoraan sille katsomalleen kiintopisteelle ja sitten vielä vähän vinoon, kun ei jaksa koko aikaa tarkistaa suuntaa
  2. etenemisnopeus vaihtelee niin paljon, että kuljetun matkan arviointi on tosi hankalaa
  3. yleisimmät käsimerkit käsittelevät aiheita ”Missä kohde on / missä ranta on / missä me olemme” ja versioita aiheesta ”Ei aavistustakaan”

Kaikkien yllätykseksi pysäkkimerkki kuitenkin, aivan yllättäen ja sattumalta, löytyi noin puolen tunnin jälkeen. Luulin että olemme jo ihan muualla, mutta olimme vahingossa suorittaneet kattavan etsintäkuvion kiertämällä ympyrää. Tavoite siis saavutettiin ja sen jälkeen harjoiteltiin vielä hiukan nousua sukellusparin ilman varassa ja tajuttoman pelastamista pohjasta. Hyvä onkin harjoitella, yllättävässä  tilanteessa olisi hyvä olla vähän automaattiohjausta käytettävissä.

Antoisa oli leiri ja seura vallan erinomaista, seuraavaan kertaan!

Kaatiala 2016-06 II

Sukellusloki, pe 17.6.2016

  • kesto 29 min
  • maksimisyvyys 15,3 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 8 C
  • SAC 21,9 l / min

Sukellusloki, la 18.6.2016

  • kesto 46 min
  • maksimisyvyys 13,5 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 9 C
  • SAC 15,5 l / min

Sukellusloki, su 19.6.2016

  • kesto 47 min
  • maksimisyvyys 10,8 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 10 C
  • SAC 21,1 l / min