Kategoriat: Vene

Koti / Kategoriat "Vene"

Ulkokausi 2017 pakettiin

Sukellusuran toinenkin ulkokausi päättyi Diversnightiin. Viime vuonna tilaisuudessa oli tosi kylmää ja pimeää, mutta tällä kertaa tarkeni hyvin. Sama osallistujamäärä 46 kuin viime vuonnakin ja tällä tuloksella Tampere oli tilastoissa kirkkaasti Suomen vilkkain kohde. Maailmanlaajuisesti osallistujia oli yli 1500 kaikkiaan 23 maassa. Säkkipimeä järvi ei ole otollisin kuvauskohde, mutta hiukan tunnelmaa ja äärettömän itsevarman ravun sain sentään videolle talteen.

 

Kaikkiaan ulkokaudella 2017 sukelluksia kertyi hiukan vähemmän kuin aloitusvuonna 2016, mutta jatkokurssi saatiin suoritettua ja kortissa on nyt kaksi tähteä.  Peruskurssin jäljiltä olisi tarkoitus pystyä huolehtimaan itsestään ja jatkokurssilla osaamista kasvatettiin siihen suuntaan, että pystyy olemaan avuksi myös sukellusparille. Lisäksi käytiin syvemmällä 30 metrissä, missä toimintaansa joutuu kiinnittämään enemmän huomiota kuin matalalla. Kun pinnalla hengittäen kulutat esimerkiksi 20 litraa minuutissa, niin 30 metrin syvyydessä kulutat 80 litraa. Tämä, mahdollinen syvyyshumala, typen nopeampi kertyminen  kudoksiin ja se, että päällä on kymmenkerroksisen talon korkeudelta vettä ja suomalaisissa järvissä täysin pimeää, antavat hyvän syyn harjoitella ohjatusti. Sukellustietokone kertoo kyllä suoranousuajan (kuinka pitkään voit olla siinä syvyydessä ja nousta turvallisesti suoraan pintaan), mutta myös sukellusasennon, varusteiden ja pään hallinta korostuu.

Jatkokurssin puitteissa harjoiteltiin erilaisia pelastustilanteita pinnalta ja pohjasta sekä tajuttomalla että panikoivalla stuntilla. Ehkä parhaiten jäi mieleen pinnalla paniikissa sätkivän pelastaminen. Oleellista on, että kaveri ei pääse tarttumaan kiinni ja kisko sinua mukanaan. Jos itse olet sukellusvarusteissa, niin turvallisinta on sukeltaa ja etsiytyä pinnan alla kohteen taakse. Kuten kouluttajamme Heikki totesi, niin juuri siihen suuntaan hukkuva ei varmasti halua lähteä seuraamaan. Tavallaan itsestäänselvää, mutta enpä olisi tuotakaan tositilanteessa opettamatta keksinyt.

Keväällä on vuorossa sukellusturvallisuuskurssi, joka on edellytys seuraavan vaiheen eli syventävän jatkokurssin suorittamiseksi. Lisäksi suunnitteilla on keväälle myös nitrox-kurssi eli opetelllaan käyttämään seosta, jossa on happea enemmän kuin normaalissa ilmassa (21 %). Enemmän happea tarkoittaa vähemmän typpeä eli se mitä käytännössä saavutetaan, on huomattavastikin pitemmät sukellusajat. Moni on sanonut myös, että nitroxilla sukeltaessa jaksaa paremmin. Sukelluskäytössä oleellista on ennen kaikkea se, että paineessa happi muuttuu nopeasti ihmiselle myrkylliseksi. Puhtaan happeen turvallinen maksimisyvyys (MOD) on 6 metriä ja ilmalla eli 21-prosenttisella hapellakin raja tulee vastaan reilussa 60 metrissä. Näiden ääripäiden välissä laskeskelemalla saadaan määriteltyä seossuhde, jolla halutussa syvyydessä voi viettää mahdollisimman pitkään.

Uusia hankintoja ei ole juuri kertynyt. Yllytettynä joku halpa lisälamppu, hanskat ja ehkä nyt mielenkiintoisimpana sukelluspoiju. Poijua tarvitaan usein ulkomaankohteissa ilmaisemaan pinta-aluksille, mitä kohtaa olet nousemassa pintaan. Poiju on noin käsivarren paksuinen metrinen putki, joka täytetään veden alla ilmalla ja päästetään nousemaan pintaan. Sitten vaan pidetään narua vähän kireällä, että poiju pysyy pystysuorassa. Jonkin verran tätäkkin täytyy harjoitella, että saa tuntuman. Poiju lähtee täytettynä aika ärhäkästi, eli siitä täytyy päästää irti niin, että ei itse päädy pintaan.

Tunnusluvut 2017:

Sukelluksia (lkm) 17
Keskiaika (min) 36
Aika yhteensä (h) 10,2
Keskisyvyys (m) 13,3
Maksimisyvyys (m) 30,2
Kylmin vesi 5

Vene oli aika vajaakäytöllä tämän kesän. Tekniset renkat saatiin kyllä ratkottua, löysiä johtoja lukuun ottamatta, mutta sää ei nyt vaan oikein houkutellut vesille. Eihän siinä nyt mitään hellettä vaadita, mutta muutama aste lisää ja ajoittainen tauko sateessa vaikuttaisi kyllä merkittävästä veneviihtyvyyteen. Kurun matkoja tuli kuitenkin tehtyä kaksi tai kolme, eli ei se ihan veryttelemättä jäänyt. 

 

 

Kesä käyntiin

Vene oli Mustanlahdesssa jo huhtikuun puolella, eli hyvissä ajoin ennen vappua. Vaikka vesi on kylmää, niin auringonpaisteessa tarkenee touhuta oikein hyvin. Hallissa asennettiin jo aurinkopaneeli ja muuta pientä. Satamassa jatkoin siivoilemalla ja lisäämällä pari säilytyshyllyä. Johdoissa oli jonkin verran kosketushäiriöitä, joten niitäkin nitkuteltiin ja vaihdettiin akkukengät. Näillä valmisteluilla putputettiin toukokuun alussa ensimmäinen reissu Kuruun aivan mahtavassa säässä. Ensimmäinen yö veneessä oli hieno, oli juuri niin kivaa kuin muistinkin, kun herää ikkunoista paistavaan aurinkoon ja leppeästi liplattelee.

Vene ei enää Kurusta startannut, 40 vuotta näyttää olevan Volvo Pentan startin eläkeikä. Uusi startti laitettiin Wavemotorilla Naistenlahdessa ja vene palasi riviin 23.5. 

Tico 2017 kevät

Kevään ensimmäinen sukellus tehtiin Talviaisiin Oriveden lähellä. Tarkoitus oli mennä ihan toiseen järveen, mutta tie ei oikein päästänyt läpi. Neliveto ja vähän enemmän maavaraa pitäisi kyllä saada, mutta toki sitten aina löytyy tie, joka vaatii vähän enemmän ja kohta mennään telaketjuilla. Oma hupinsa on tuossakin, kun tuperretaan mäkeä ylös ja suunnitellaan, miltä puolelta kiveä voisi päästä. Jossakin sitä täytyy olla, joten miksei olisi auringon paisteessa metsässä ihmettelemässä.

Talviaisten Ruutana-järvi oli kirkas ja kiva, veteen kaatuneet rungot loivat hienon tunnelman.

 

Heti seuraavalla viikolla päästiin oikein asian kanssa sukeltamaan, kun etsimme kaverin kadonneen dronen Naistenlahden aallonmurtajan läheltä. Louhikossa vempain olisi hyvin voinut päätyä saavuttamattomaan kuiluun, mutta olikin tuurilla laskeutunut kuin tarjottimelle reiluun kymmeneen metriin. Hienoa että löytyi, mielenkiintoista kuulla toimintakunnosta. Ehti olla veden alla noin 48 tuntia.

Viikosukelluksella ehdittiin myös Särkijärveen Vuoreksen sillan pohjoispäähän. Samassa paikassa käytiin viime vuonnakin, mutta nyt suunnattiin hiukan toisin. Syvemmällä on tasaista mutaa, jossa risteilee pienten kummallisten kalojen jälkiä, mutta tällä kertaa en itse juuri nähnyt itse kaloja. Veteen kaatuneet puut ja veden alla kulkevat valtavat kaapelit olivat mielenkiintoisia tutkia. Sillan alla on sen verran paljon pystyssä sojottavia metalliputkia ja muuta roinaa, että paikallisten teinien ei kyllä kannattaisi sillalta hyppiä. Sanottiin, mutta hyppivät ne kuitenkin.

Talvehdintaa

Joulun aikaan uimahallivuorot olivat tauolla, mutta nyt altaaseen taas pääsee. Sunnuntaiaamun varhaisvuorolla 8-10 tuntuu olevan eniten osallistujia ja se sopii parhaiten myös omaan rytmiin.

Altaassa oli melkoinen määrä eri seurojen kurssilaisia ja muuta väkeä suorittamassa erilaisia manöövereitä. Ei ole turhaan silli kehittänyt kykyä vaihtaa suuntaa parvena. Muuten loppuisi silliaivoiselta väistellessä vektorilaskentakapasiteetti.

Kesällä keskityttiin sukeltamaan tilanneharjoitelun kustannuksella. Altaassa huomasi, että etenkin maskin irrottelua ja ilman maskia toimimista on syytä harjoitella ahkerasti. Muutaman kerran sai taas kakoa, ennen kuin keho suostui uskomaan, että suun kautta voi hengittää vaikka nenässä on vettä. Ulospuhalluskin tulee inhasti nenään ja silmiin, joten tuota epämukavuutta on syytä kerrata jatkuvasti, että äkkitilanteessa ei järkyty. Voisi olla hyvä idea ottaa maskin riisuminen ihan vakiotoimenpiteeksi joka sukelluksen aluksi. Alkuun voisi muutenkin käyttää hiukan enemmän aikaa ja katsella pinnan alla hetki tasapainoa ja suuntaa, ennen kuin liikkuu yhtään mihinkään.

Harjoittelimme nyt varusteiden riisumista pinnan alle ja sukeltamista niiden luo. Kuten todettua, maskitta tuntui alkuun tosi hankalalta toimia. Kokeiltiin myös varusteiden vaihtoa sukellusparin kanssa. Vaikea keksiä todellista tilannetta, jossa pitäisi vaihtaa varusteita jonkun kanssa, mutta harjoituksena erinomainen. Regulaattorien vaihto ja jo pelkästään pohjassa pysyminen ilman liiviä edellyttää jonkinlaista yhteistä suunnitelmaa ja rytmitystä. Parhaaksi pukeutumistavaksi osoittautui: toinen käsi lenksun läpi ja selälleen pohjaan paketin päälle, remmit kiinni ja pyörähdys mahalleen.

Veneen suhteen sisäsäilytys oli kyllä niin onnistunut päätös, että en osaa lakata onnittelemasta itseäni. Mukava tietää, että se on siellä turvassa ja lämpimässä. Kävimme joulun jälkeen laittamassa akut laturiin ja suunnittelemassa modauksia. Tuuletukseen tulee aurinkokennotuuletin ja katolle kenno akkujen lataukseen. Lisäksi voisi hiukan vahailla ja lakkailla puupintoja ja korvata vanhan karttaplotterin tabletilla ja GPS-kartalla. Se toimisi samalla kirjojen luvussa ja televisiona. Lisäksi vähän usb-pistokkeita, haka pitämään kattoluukkua auki, ledi uimatason pohjaan ja ehkä hiukan hyllytilaa. Kyllä tässä kevään saa kulumaan veneilykauden alkua odotellessa.

OSTOS: Tukialus Tico

Sukelluksessa on muiden hyvien puolien lisäksi mukavaa se, että sitä voi harrastaa vedessä. Kesäinen järvi tai mikä tahansa vesiallas on kiva katsella ja paranee vaan, kun sitä pääsee kurkkimaan vähän eri kohdista. Tähän tarkoitukseen hankin heinäkuun puolella veneen Näsijärvelle. Sukellustukikohtana sitä ei ole vielä koestettu, mutta ehditään kyllä vielä näillä lumilla.

Tico on rungoltaan Kala-Kalle 24 ja 13 hv Volvo Pentan moottori kiidättää sen parhaimmillaan noin 6 solmun (11 km/h) huippunopeuteen. Heinäkuun aikana vene on putputtanut yhteensä noin 35 tuntia, joten ei se ainakaan ihan heti hajonnut. Hitaalla veneellä liikkumisessa on ihan omanlaisensa tunnelma ja kun veneilytaustaa ei ole, niin harkinta-aikakin on ihan hyvä. Mitään ei tapahdu niin nopeasti, ettei ehtisi goolettaa vastausta. Tämän kesän ehdoton suosikki on ollut ”täsmäsää siilinkari”.

Sitten viime bloggauksen on kertynyt vain yksi sukellus. Kävimme tänään Kaukajärvessä pohjois-rannalla mattolaiturin rannassa. Vesi oli melkoisen sameaa, mutta se johtui kyllä pääasiassa sukeltajien nostattamasta lietteestä. Ei ollut Kaukajärven syy. 

Sukellusloki, to 11.8.2016

  • kesto 29 min
  • maksimisyvyys 11,7 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 11 C
  • SAC 23,9 l / min

Tukialus Tico