Kategoriat: Sukellusvarusteet

Koti / Sukellus Kategoriat "Sukellusvarusteet"

Kohteessa: Punainenmeri – Brothers, Daedalus ja Elphinstone 2018

Sukelsimme kotiseuran Scuba Libren kanssa maaliskuussa 2018 kuusi päivää eri puolilla Punaistamerta. Tukialuksena toimi MY Contessa Mia (veneen esittely), joka oli kokonaan seuramme käytössä. Mukana oli 18 osallistujaa ja laivalle jäi pari tyhjää punkkaa. Parasta omalla porukalla seilaamisessa oli  (hyvän seuran lisäksi) se, että koko laiva oli kuin oma mökki. Ovia ei tarvinnut lukita ja kännykän saattoi jättää lataamaan  vaikka ruokasaliin.

Henkilökuntaa laivalla oli noin kymmenen. Pari vastasi ruoasta ja hyteistä, muutama ajeli päävenettä, muutama zodiaceja ja joku piti konetta kunnossa. Oppaita oli kaksi ja sukelsimme joko kahdessa ryhmässä heidän kanssaaan tai ilman opasta pareittain ja ryhmittäin.

 Matka alkoi ja päättyi Hurghadan satamassa, jonne siirryimme linja-autolla suoraan kentältä. Varsinaista Egyptin kokemusta tässä ei kertynyt, askelia maalla tuli varmasti alle tuhat. Hurghada ei bussin ikkunasta nähdyn perusteella ole tällä hetkellä kovin eloisa paikka, mutta ehkä turismi pian palaa, kun Egyptin turvallisuustilanne alkaa jo ilmeisesti näyttää rauhoittumisen merkkejä.

Päivärytmi löytyi kohtuullisen nopeasti. Aamulla herättiin viiden molemmin puolin ja sukellettiin, sen jälkeen syötiin aamiainen, kerättiin pinta-aika ja sukellettiin, syötiin ja löhöttiin, sukellettiin, syötiin ja löhöttiin, minkä jälkeen joko sukellettiin neljäs sukellus tai vaan löhöttiin. Sukeltamaan ja syömään kutsuttin kellolla. Livareiden yleinen sääntö kuuluu olevan, että jos hiukset ovat märät kun kuulet kellon, mene syömään. Jos ne ovat kuivat, on aika sukeltaa.

Minkäänlaista verkkoa keskellä merta ei tietenkään ollut, joten aika kului vaihteen vuoksi jotenkin muuten kuin sometellen. Mikä olikin oikein mukavaa vaihtelua. Parina päivänä tuuli nousi 25-30 solmuun ja aallot kasvoivat 5-metrisiksi. 32-metrinen vene pärjäsi kyllä, mutta nukkuminen olisi ollut aika hankalaa, kun keula paukahti 45 asteen kaaren takaisin aallonpohjaan ja keittiö kuulosti tekevän kuperkeikkaa. Onneksi kelin huononeminen oli tiedossa, joten alkuperäinen matkasuunnitelma muutettiin siten, että pahat siirtymät tehtiin päiväsaikaan muutaman tunnin jaksoissa. 

Kartalla pieneltä näyttävällä Punaisellamerelläkin pääsee helposti ainakin 12 tunnin matkan päähän lähimmästä satamasta, joten laivalla oli aika kattava matka-apteekki. Siitä lääkittin yhtä kuumeista majakan vartijaa, jonka yhteysalus oli tulossa vasta seuraavalla viikolla. Omalle porukalle ei onneksi tarvittu mitään muuta kuin puhdistusainetta pikkuhaavoihin. Osa otti myös matkapahoinvointilääkettä varmuuden vuoksi ennakkoon, mutta vatsatautia ei tunnustanut kukaan vielä matkan aikana. Kotiinpaluun jälkeen pari pääsi nauttimaan siitäkin. Itselleni ei tullut, vaikka olin kyllä odottanut sen olevan Egyptin matkalla vakio.

Ruoka oli kohtuullisen hyvää ja suorastaan erinomaista huomioiden, että vene ei ollut tuon isompi ja vesillä vietettiin ilman täydennystä koko viikko. Kalaa henkilökunta kävi onkimassa ja muuten pääproteiniin virkaa toimitti kana. Salaatti- ja vihanneskattaus oli monipuolinen ja jälkiruokaakin löytyi joka päivälliselle. Ainoa mikä ei kuulunut matkalla hintaan oli olut, mutta eipä siitäkään ylihintaa kiskottu.

Kuva: Jani Rosti

Kuva: Jani Rosti

Matka oli kaikin puolin aivan mahtava ja uutta oppia tuli todella paljon. Märkäpuvussa sukeltaminen on hyvin erilaista kuin kuivapuvussa, 50 metrin näkyvyys on erilaista kuin kotimainen 5 metriä, virtaukset olivat paikoin voimakkaita ja zodiacin kutsuminen poijulla oli oma temppunsa. Suojelualueilla pintaan sai haiden takia nousta vasta kun kumivene oli päällä ja pinnassa uiminen oli kielletty, mutta veneet kyllä pyörähtivät paikalle hyvin pian poijun nähtyään.

Vaikeimmalta tuntui aluksi niissä paikoissa, missä vieressä kohosi seinämä ja pohja häämötti kymmeniä metrejä alempana. Hitaaseenkin virtaukseen yhdistettynä tunne oli aluksi melko huimaava ja sukellus muuttui räpellykseksi. Jostain syystä tunne kuitenkin meni ohi parin ekan päivän aikana ja tasapaino löytyi. Korkeanpaikankammo ei ole mennyt ohi vielä 40 vuodessa, mutta veden alla korkeus on näkyvyydestä huolimatta sen verran erilaista, että sen kanssa voi elää ja jopa katsella alas, mitä en tekisi jos roikkuisin 15 kerroksisen talon seinän vieressä kaapelin varassa naama alaspäin.

Tasasuuntaisten virtausten osalta oli tärkeää löytää hyvä leijunta-asento ja antaa sen kuljettaa. Vähänkään voimakkaampaa virtaa vasten ei millään voi uida ja toisaalta virta (luonnollisesti) noudattaa pohjan ja seinämien muotoja ja ei siis voi heittää suorassa kulmassa seinämää päin. Vähän kun välillä tarkkailee etäisyyttään seinämään, niin liikkeitä tarvitaan todella vähän. Yhdessä kohteessa koettu pesukone eli joka suuntaan pyörittelevät virtaukset olivatkin sitten vaikeampia, mutta niiden kanssa voi yrittää tunnistaa suojaisia paikkoja seinämien koloissa  ja kielekkeiden alla. Sitten vaan hissukseen ylös ja poiju ripeästi pintaan, ettei ajaudu liian kauas.

Zodiacista sukeltamisessa veneeseen nousu oli yllättävän helppo. Vyö ja kamera ojennettiin veneeseen, sen jälkeen liivi ja viimeisenä ponnistus mahalleen reunalle ja siitä otsalleen veneen pohjalle. Lähdössä oli virtausten ja vesiliikenteen takia pyrkimyksenä tippua suoraan pinnan alle (negative entry), mikä oli aluksi hankala toteuttaa. Mutta sitten kun sen itselle toimivan tavan hoksasi, niin sekin muuttui helpoksi. Itse tein niin, että selälleen kaatumisen jälkeen aloin heti potkia alas ja käännyin siinä samalla toisin päin. Muutaman metrin syvyydessä ei ollut enää niin tarkkaa, että liivi olisi täysin tyhjiin imetty, vaan siitä sai kaikessa rauhassa alkaa laskeutua syvemmälle.

Kamera oli mukana joka sukelluksella. Olin harmittavasti saanut jätettyä toiseen kameraan väärät säädöt, joten se kuvasi hyvin sinivoittoisena ja värikylläisyys ei kuvista oikein välity. Niitä värejä todellakin riitti sekä kaloissa että koralleissa. Kalalajeja oli kirjaimellisesti satoja, enkä taida saada ihan kaikki lisättyä lajitunnistussivulle. Suosikkibongauksiani tällä matkalla olivat veneestä nähdyt delfiinit ja haukkahai. Pinnan alla parilla seurakaverilla oli valtavan hienoa kuvaa luotsikalojen ympäröimästä valkopilkkahaista, mutta onnistuin ohittamaan sen täysin näkemättä veneeseen noustessa. Samoin ohitin tiikerihain, jonka toinen ryhmä näki. Kettuhain sentään näin, kun opas sitä osoitteli – mutta senkin lähinnä hahmona. 

Mutta huonosta haionnesta huolimatta nähtävää riitti. Hienoimpia olivat (linkit kuvaamiini videoihin) napoleonkala, valtava mureena, kymmenistä värikkäistä pikkukaloista erilaiset perhokalat  ja surrealistisen näköinen picassokala sekä kilpikonnat, joista yksi jäi kylpemään kuplavanoihimme. Kornettikalat tulivat ihan nenään kiinni tai uivat kainalossa hetken matkaa. Ilmeisesti ne etsivät sukeltajasta suojaa ilkeiltä kalakavereilta. Leijonakala oli myös hieno. Sinitäplärausku ui hauskasti helmojaan hulmutellen ja aivan täydellisesti pohjaan sekoittuva vaaleanharmaa meriantura (Mooseksen kengänpohja) oli hauska seurailtava. Se ei pelmahtanut karkuun, vaan hipsutteli hiukan reunoja ja lipui lähes huomaamatta vähän kaueammaksi. 

Viuhkakorallit olivat parhaimmillaan useita metrejä halkaisijaltaan ja niiden sekä pienempien korallispuskien suojissa eleli vaikka keitä. Itse pidin erityisesti pienistä mustavalkoisista koralliahvenista, jotka elivät sinisen pallomaisen korallin suojissa. Ne tulivat sen suojista muutaman sentin päähän kuikuilemaan ja kun yhdyskuntaa lähestyi, kaikki pujahtivat samanaikaisesti piiloon kuin narusta vetämällä.

 

Matkaohjelma ja sukellukset

Muutamia sukelluksia jäi väliin ja pinnan alla kului kaikkiaan noin 12 tuntia ja sukelluskertoja tuli yhteensä 14. 

Sunnuntai 25.3.2018

Saavuimme sunnuntaina aamuyöstä ja ajoimme aamupäivällä Hurgadasta Small Giftunille (kartta), jossa tehtiin testisukellus painojen ja tuntuman hakemiseksi. 

Sukellus I

  • valtava mureena, mustavalkoinen pallokala
  • max. 16 m, vesi 23 C

Sukellus II

  • ensimmäinen lähtö zodiacista
  • hieno kala, jonka pyrstö muistutti linnun sulkia (broomtail wrasse)
  • max. 23 m, vesi 23 C

Maanantai 26.3.2018

Yön aikana matka jatkui Brothers Islandille (kartta). Kahdesta saaresta isommalla nököttää majakka, mutta pinnan päällä ei näytä kasvavan korttakaan. Armeijan kaksiroottorinen kuljetushelikopteri saapui saarelle kun olimme zodiacissa matkalla kohti pudotuspaikkaa ja peitti saaren hetkeksi valtavaan pölypilveen.

Sukellus I

  • Brothers Islands, Big brother, itäpää
  • kettuhai bongattu
  • max. 28 m, vesi 23 C

Sukellus II

  • Brothers Islands, Big brother, länsipää
  • pääkohteena Numidian hylky (lisätietoa), jossa useimmat kävivät sisällä (en itse mennyt)
  • kornettikalaa näkyi paljon
  • tämän sukelluksen jälkeen vähensin vielä lisää painoja ja homma alkoi sujua 
  • max. 21 m, vesi 23 C

Sukellus III

  • Brothers Islands, Little brother, länsipää
  • monilla hienoja kuvia valkopilkkahaista  (oceanic white tip), itse en nähnyt vaikka kala oli ihan veneen vieressä siihen palatessa
  • max. 25 m, vesi 23 C

Tiistai 27.3.2018

Yön aikana siirryttiin kauas merelle Daedalus reefille (kartta). Paikka on kaukaisuudestaan huolimatta hyvin suosittu, mutta tällä kertaa aluksemme oli kohteen ainoa koko päivän. Luvassa oleva huono sää oli ilmeisesti vaikuttanut monien reittisuunnitelmiin.

Sukellusten jälkeen ja välissä riitti aurinkoa ja veneen kannelta pääsimme tarkkailemaan kolmea haukkahaita, jotka kävivät ihmettelemässä venettä. Pääkohdetta vasarahaita ei tällä kertaa näkynyt, vaikka sitä pariin otteeseen käytiin odottelemassa.

Sukellus I 

  • odoteltiin vasarahaita, joita ei näkynyt
  • seinämäsukellus, ei ihmeellistä 
  • max. 22 m, vesi 23 C

Sukellus II 

  • todella kovat virtaukset eri suuntiin (pesukone)
  • kokemuksena hyvä, ei kovin miellyttävä
  • nähtiin isohko kilpikonna, ei kuvaa
  • max. 26 m, vesi 25 C

Keskiviikko 28.3.2018

Elphinstone (kartta) on yksi Punaisenmeren klassikkokohteista. Se sijaitsee lähellä rannikkoa, joten siirryimme sinne päivää suunniteltua aiemmin välttääksemme nousevan tuulen. Riutasta ei näy pinnan päällä mitään, mutta se suojaa silti aallokolta. Riutan molemmin puolin on seinämää ja päissä tasanteet.

Sukellus I

  • hienoa auringon valaisemaa seinämää
  • ensimmäistä kertaa päästiin kunnolla tasaisen riuttanäkymän päälle
  • kilpikonna syömässä
  • max. 21 m, vesi 24 C

Sukellus II

  • varjoinen seinämä
  • hiukan kovempi virta
  • päättyi tasanteen päälle
  • lopussa kilpikonna kylpemässä kuplissa
  • max. 20 m, vesi 24 C

Sukellus III

  • iltasukellusta varten jatkoimme hiukan matkaa Mangroove bayhin (kartta).
  • veneen alta löytyi pyöreä allas ja seinämät
  • paljon kivoja pikkukaloja touhuamassa hämärän alkaessa
  • iso mureenan pää huojui kivenkolossa
  • max. 13 m, vesi 23 C

Torstai 29.3.2018

Yöllä oli ollut hiekkamyrsky ja laiva oli kauttaaltaan hienon hiekan peitossa. Aamun ensimmäinen sukellus oli Salem Expressin hylylle (lisätietoa), johon en lähtenyt mukaan. Tuuli nousi ennusteiden mukaisesti ja keli merellä oli huono. Onneksi meillä oli lyhyet siirtymät ja suojaisat kohteet. Sukelsin Abu Somassa (kartta), jossa hotellin rannan vierestä löytyi pitkä suora seinämä ja pohja noin 15 metrissä. Tämän jälkeen siirryttiin Abu Hashishiin (kartta), jossa käytiin matalassa laguunissa läpi pohjaa ja seinämiä

Sukellukset I ja II

  • vaikka pinnassa oli kova tuuli, sukelluspaikoilla ei kuitenkaan ollut juuri virtauksia
  • mukavat rauhalliset sukellukset kaloja katsellen
  • max. < 15 m, vesi 23 C

Perjantai 30.3.2018

Lentoaika oli lauantaina aamuyöstä kello 4, joten pysyäksemme 18 tunnin minimisuosituksen rajoissa ennen lentoa, tehtiin aamun sukellukset nopeaan tahtiin matalassa Abu Ramadassa (kartta) ja vedestä noustiin lopullisesti ennen kymmentä.

Tämän jälkeen siirryttiin Hurghadaan, jossa syötiin ja odoteltiin veneessä lentokenttäkuljetusta kello 01.00. Suomessa oltiin aikataulun mukaisesti noin 20 tuntia myöhemmin lauantai-iltana.

Sukellukset I ja II

  • rauhallista leijuntaa 10-15 metrissä, ei virtauksia
  • paljon lajeja mm. leijonakala, krokotiilikala, napoleonkala
  • max. < 15 m, vesi 23 C

Materiaalia kertyi paljon, mutta helmikohtien hakemisessa oli vähän hommaa. Täytyy jatkossa pätkiä videota enemmän ja merkitä heti sukelluksen jälkeen ylös kiinnostavimmat pätkät. Koostin materiaalista alta löytyvän 9 minuuttisen videon, johon yritin saada mukaan sekä vedenalaista tunnelmaa että näyttävimpiä lajeja.

Konehuoneen päivitys

Parin vuoden harrastuksen jälkeen alkaa jo paremmin hahmottaa, mitä sähkölaitteita haluaa veden alle viedä ja miten niitä oikeasti käyttää. Aivan katastrofaalisia virhearviointeja ei ole tullut tehtyä, mutta joka sektorilla on kuitenkin joutunut hiukan päivittämään näkemyksiään.

 

Sukellustietokone

Alkutilanne 2015: Suunto Vyper Air (esitelty blogissa: Vyper – joulun kova paketti)

Nyt 2018: Shearwater Perdix AI (lisätietoa)

Vyper ei lopulta soveltunut omaan käyttööni kovin hyvin. Kupera suojalasi haittasi numeroiden näkymistä paitsi jos käytti koneen omaa valoa ja sitä taas oli hankala käyttää painonappien sijoittelun ja tunnottomuuden vuoksi. Lisäksi tietokoneelle asennettava tiedonsiirto-ohjelma oli hidas käyttää.

Asetin uuden koneen valinnalle seuraavat tavoitteet:

  1. suurikokoinen ja helposti luettava näyttö
  2. yleinen ja käytetty malli joka on osoittanut luotettavuuutensa ja johon löytyy huoltopalveluita
  3. sukellustietojen siirto tietokoneelle langattomasti
  4. paristo vaihdettavissa helposti itse 
  5. langaton painelähetin (tämä lähinnä siksi, että haluan harrastuksen alkuvaiheessa seurata ilmankulutusta. Pidän silti mukana myös analogista painemittaria ja suunnitelmissa on kahdentaa myös syvyysmittari)

Suunnon EON Core (lisätietoa) vaikutti alkuun täyttävän kriteerit. Verkosta löytyneet arvostelut olivat kuitenkin sen verran ristiriitaisia että päädyin katselemaan muita vaihtoehtoja. Scubaprolla ja Mareksella oli myös mielenkiintoiselta vaikuttavat vaihtoehdot, mutta niitä ei ollut myynnissä juuri missään, enkä löytänyt riittävästi käyttäjien kommentteja valinnan tueksi.

Syvemmällä kummallisilla kaasuillaan touhuavat tekniikkasukeltajat ovat usein niitä aktiivisimpia kirjoittelijoita ja arvioivat tuotteita toki aivan eri näkökulmasta. Toisaalta vaativampaan käyttöön suunniteltu laite on kaiken järjen mukaan myös vaatimattomammassa käytössä ainakin kestävä ja olettaisin, että myös nappien sijoittelu ja yhteysohjelmat on kehitetty pitäen mielessä ne vaativammat harrastajat, joista lähtee eniten ääntä.

Uudeksi koneeksi valikoitui lopulta Shearwater Perdix AI (lisätietoa), joka on tietysti tällä kokemuksella ja käytöllä  vähän yliammuttu hankinta. Toisaalta hintaero halvempiin kriteerit täyttäviin koneiseen ei ole kuitenkaan ihan mahdoton, joten miksi ei. Kone toimii AA-paristoilla, mikä on melkoinen etu. 

Vinkkejä:

  • kokeile jonkun toisen konetta sen verran, että saat jonkun käsityksen sen toiminnasta. Jos kädessä täytyy pitää lamppua, niin tietokoneen olisi mukava olla valaistu tai ainakin helposti vilkaistava myös lampun valossa ilman nappien painelua
  • sukelluslokia on kiva kerätä ja seurata. Syvyysprofiili kertoo paljon sukelluksen sujumisesta ja ilmankulutustaan on mukava vertailla siihen, miten paljon sukelluksella oli toimintaa, kylmää jne. 
  • varaudu koneen rikkoutumiseen tai ainakin pariston loppumiseen sekä sukelluksen aikana että silloin, kun olet lähdössä viikon sukellussafarille kaukana kaikista kaupoista ja huollosta. Ilman konettakin voi sukeltaa, mutta silloin tarvitaan syvyys- ja painemittari joko toisessa koneessa tai analogisena

 

Valot

Alkutilanne 2015: Ikelite Gamma, laadukas mutta pieni kynämäinen valo (2 x CR123)

Nyt 2018: 2 x Aliexpressin halpoja putkia (1-3 x 26650), Ikelite varavalona

Ymmärsin ensimmäisellä ulkosukelluksella, että Ikeliten pikkuvalo ei riitä. Suomen järvissä ei ole kyse yksityiskohtien tarkastelusta vaan siitä, että näkee pohjan tai seinämän ennen kuin törmää siihen. Aliexpressin loputtomasta valikoimasta hankitut isommat lamput  ovat olleet hyvin kelvollisia huolimatta muutaman kympin hinnastaan. Lamput kestävät tiputtelua ja pitävät vettä ainakin silloin jos lampun muistaa ruuvata kiinni ennen sukellusta. Kuivattamisen jälkeen toimii taas, vaikka ei muistaisikaan.

Lamppujen mukana tulevissa paristoissa riittää yllättävän vähän puhtia. Tämä selittyy sillä, että pariston mitattu kapasiteetti 700 mAh on aika kaukana luvatusta 6800 mAh, joka toki kuulostaakin vähän suureelliselta. Uudet patterit eivät kuitenkaan mahdottomia maksa.

Vinkkejä:

  • hanki riittävän tehokas valo. Tarkkaile muiden lamppuja määritelläksesi riittävä
  • hanki ladattavat paristot, jotka jaksavat yhdellä latauksella kaksi tuntia 
  • sukella ainakin Suomessa aina kahden lampun kanssa. Lamppu ei ole mukavuusvaruste, ilman valoa et pärjää ja sukelluskaverin varusteiden varaan ei voi laskea
  • hankki lamppuja, joissa voit käyttää samoja paristoja. Eri malleja on miljoona

 

Kuvausvälineet

Alkutilanne 2015: Olympus Tough TG-4 (esitelty blogissa: Kaakeleita kuuraamassa)

Nyt 2018: 2 x Aliexpressistä Eken 4K action camera (lisätietoa), Olympus TG-tracker (lisätietoa), TG-4 jäänyt vähemmälle käytölle

Ostin sukellukseen kelpaavan kameran sillä ajatuksella, että napsin pinnan alla vain valokuvia. Jonkin verran niitä on tullut otettua, mutta varsinkin kalojen kanssa veden alla on vähän hankala päästä yhteisymmärrykseen. Kun valoa on luonnostaan vähemmän kuin pinnassa, pitäisi kohde valaista tai, jos valoa on jonkin verran, saada kohde pysähtymään kuvauksen ajaksi. Muuten tuloksena on vain sumuisia vanoja, jotka voivat yhtä hyvin olla ahvenia tai haita.

Voi olla että valokuvaus alkaa taas jossain vaiheessa kiehtoa, mutta ainakin toistaiseksi olen videokuvauksen kannalla. Video on vähemmän herkkä valaistuksen suhteen ja liikkuvasta kuvasta lajeja on huomattavasti helpompi tunnistaa. Perinteisen kameran mallinen Olympus Tough TG-4  soveltuu paremmin snorklaukseen tai muihin vesileikkeihin. Nappulat ovat aika pienet hanskoilla käsiteltäväksi, eikä vesitiiviys riitä kuin 15 metriin.

Aliexpressin toimintakameroita saa alle viidellä kympillä ja laatu on ainakin omaan ei-asiantuntevaan silmääni ihan riittävä (näytteitä mm. Snorklausta Kanarialla, Snorklausta Biskajanlahdella). Ostin kaksi siksi, että toinen voi olla varalla valmiiksi ladattuna. Veden alla olen käyttänyt pienempää FPS-lukua, koska asiat tapahtuvat joka tapauksessa hidastettuna ja näin saan 32 Gt muistikortin riittämään noin tunniksi eli saman verran kuin kameran akku. Jos kameran kiinnittää otsaansa, sen voi siis jättää huomiotta sukelluksen ajaksi.

Toisaalta kamera on kyllä huomattavasti käytettävämpi kiinnitettynä selfiekepin nokkaan, koska silloin ei tarvitse yrittää tunkea päätään kalan perässä kiven koloihin. Lisäksi kuva rauhoittuu, koska kamera ei seuraa pääsi liikkeitä. Lisäbonuksena vielä se, että voit helposti napsutella kameraa päälle ja pois, mikä tekee aineiston purkamisesta huomattavasti helpompaa. Tunnin mittaisen sukelluksen tuominen koneelle kestää oman aikansa ja perkaaminen vie hermon rauhallisemmaltakin ihmiseltä. Lisäksi se tyhjentää lompakon, jos aineistoa pitää säilöä johonkin odottamaan purkamista.

Uusin ostos Olympus TG-Tracker (lisätietoa) tuli hankittua lähinnä videolaadun vertailun vuoksi ja siksi, että kamerassa on sisäänrakennettu valo. Vesitiiviyttä luvataan 30 metriin ja TG-4:stä poiketen kameran malli vaikuttaa soveltuvan paremmin veden alle. Tämä voisi asua kuivapuvun taskussa pysyvästi ja olisi sittren mukana myös silloin, kun ei varsinaisesti suunnittele kuvaavansa.

Hankin Aliexpressistä myös muutamia erivärisiä suotimia, joiden kanssa veden aiheuttaman värivääristymän saa korjattua ja värit näyttävät luonnollisemmilta.

Vinkkejä:

  • kameran täytyy pitää vettä niin syvälle kuin tulet sukeltamaan. Näin voit pitää sen rutiininomaisesti mukana aina kun sukellat
  • laitteiston tuplaaminen on hyvä idea myös kameran kohdalla, etenkin jos ei käytä huippukalliita vehkeitä. Rikkoutuminen on yksi riski, mutta kamera on myös kovin äkkiä täynnä tai sen akku on loppu
  • varmista, että saatavilla on riittävästi tallennustilaa videoiden säilyttämiseen ennen niiden leikkausta ja käsittelyä. Sukellusvideon käsittely vie aikaa, koska videolta ei usein voi tunnistaa maisemaa eikä ole helppoa kelata siihen kohtaan, missä näkyy jotain mielenkiintoista
  • kokeile videokuvausta selfiekepillä
  • käytä suotimia (keltainen, magenta) kotimaisen vihreän tai tropiikin sinisen häivyttämiseksi

 

Snorklausta Kanarialla

Poikkesin tutussa Las Palmasissa viikon marras-joulukuun vaihteessa. Sää oli snorklaukseen sopiva aurinkoinen 25-30 astetta ja merivesi oli hiukan päälle 20 astetta. Märkäpuku oli mukana, mutta ilmankin pärjäsi sen aikaa, että kerkesi tervehtiä paikalliset kalat useampana päivänä.

Las Palmasin pääranta Las Canteras kulkee kaupungin laitaa parin kilometrin verran. Vuorovesivaihtelu on kahden metrin luokkaa ja laskuveden aikaan paljastuva riutta noin sadan metrin päässä rannasta jättää jälkeensä rauhallisen altaan, jonka pohjassa on kaloille mieluisia kiviä ja reilusti levää napsittavaksi. Rannan pohja on muodoltaan hyvin vaihteleva ja kivien lisäksi löytyy laajoja levämattoja ja syvänteitä.

 


 

Virtaus kuljettaa kävelyvauhtia riutan suuntaisesti, joten ilman räpylöitä kalojen seuraaminen on hankalaa.

Ostin asian korjaamiseksi lyhyet snorklausräpylät, joiden kanssa lilluntasuuntaansa sai otettua paremmin kantaa.

Veden alla olen käyttänyt metallista selfietikkua (kääntäen), joka tuli kiinalaisen kameran mukana. Koko paketti kameroineen oli 50 euron luokkaa, joten kepukka ei oletetusti kestänyt merivettä kovin pitkään, vaikka toisaalta tse kamera on kyllä toiminut todella hyvin. Onneksi löysin muutamalla kympillä tilalle vastaavan muovisen teleskooppitikun. Etenkin snorklatessa tikku toimii todella hyvin, koska sen kanssa pääset lähelle kaloja ja myös kameran liike rauhoittuu. 

Innostuin samalla selvittelemään näkemieni kalojen sukua ja huonetta. Yleisimmät lajit saikin kohtuullisella vaivalla tongittua netistä. Ainakin uskoisin tunnistaneeni suurimman osan oikein. Koska toivon näkeväni vielä muitakin kaloja, aloin nyt samalla pitää hieman kirjaa havainnoistani. Loin tarkoitukseen erillisen sivun nimellä Vesieläimiä, johon löytyy linkki etusivulta. Lisään sivulle vain ne lajit, joista olen saanut omaa kuvaa ja jotka olen suunnilleen tunnistanut. Toistaiseksi tunnistamattomat koostan omalle sivulleen Vesieläimiä – tunistamattomat

Laitesukellus jäi tällä reissulla tekemättä. Lähellä sijaitsevan ja hyväksihavaitun sukelluskoulun kohteet lomaviikollani olivat itselleni vielä liian haastavia syvempiä hylkyjä, joten en käynyt edes kysymässä paikkoja. Koska aurinkokin tarjosi viihdykettä, en myöskään haeskellut muita järjestäjiä. Saaren pohjoisluoteisessa sakarassa sijaitseva Sardina del Norte tuli vastaan ajellessa ja se täytyy jossain vaiheessa katsastaa. Rannalla oli sukeltajien pukukopit ja kylteillä ohjattu veteenmenopaikka. Sukeltajiakin oli jo aamupäivästä useampi pakullinen ja ainakin mainosten mukaan sieltä voisi vuokrata itselleen ystävän 15 eurolla.

Pilkoin videoilta pätkiä Vesieläimiä-sivulle. Kiinnostavimmat kalat löytyvät myös tästä minuutin mittaisesta koosteesta:

 

 

Ulkokausi 2017 pakettiin

Sukellusuran toinenkin ulkokausi päättyi Diversnightiin. Viime vuonna tilaisuudessa oli tosi kylmää ja pimeää, mutta tällä kertaa tarkeni hyvin. Sama osallistujamäärä 46 kuin viime vuonnakin ja tällä tuloksella Tampere oli tilastoissa kirkkaasti Suomen vilkkain kohde. Maailmanlaajuisesti osallistujia oli yli 1500 kaikkiaan 23 maassa. Säkkipimeä järvi ei ole otollisin kuvauskohde, mutta hiukan tunnelmaa ja äärettömän itsevarman ravun sain sentään videolle talteen.

 

Kaikkiaan ulkokaudella 2017 sukelluksia kertyi hiukan vähemmän kuin aloitusvuonna 2016, mutta jatkokurssi saatiin suoritettua ja kortissa on nyt kaksi tähteä.  Peruskurssin jäljiltä olisi tarkoitus pystyä huolehtimaan itsestään ja jatkokurssilla osaamista kasvatettiin siihen suuntaan, että pystyy olemaan avuksi myös sukellusparille. Lisäksi käytiin syvemmällä 30 metrissä, missä toimintaansa joutuu kiinnittämään enemmän huomiota kuin matalalla. Kun pinnalla hengittäen kulutat esimerkiksi 20 litraa minuutissa, niin 30 metrin syvyydessä kulutat 80 litraa. Tämä, mahdollinen syvyyshumala, typen nopeampi kertyminen  kudoksiin ja se, että päällä on kymmenkerroksisen talon korkeudelta vettä ja suomalaisissa järvissä täysin pimeää, antavat hyvän syyn harjoitella ohjatusti. Sukellustietokone kertoo kyllä suoranousuajan (kuinka pitkään voit olla siinä syvyydessä ja nousta turvallisesti suoraan pintaan), mutta myös sukellusasennon, varusteiden ja pään hallinta korostuu.

Jatkokurssin puitteissa harjoiteltiin erilaisia pelastustilanteita pinnalta ja pohjasta sekä tajuttomalla että panikoivalla stuntilla. Ehkä parhaiten jäi mieleen pinnalla paniikissa sätkivän pelastaminen. Oleellista on, että kaveri ei pääse tarttumaan kiinni ja kisko sinua mukanaan. Jos itse olet sukellusvarusteissa, niin turvallisinta on sukeltaa ja etsiytyä pinnan alla kohteen taakse. Kuten kouluttajamme Heikki totesi, niin juuri siihen suuntaan hukkuva ei varmasti halua lähteä seuraamaan. Tavallaan itsestäänselvää, mutta enpä olisi tuotakaan tositilanteessa opettamatta keksinyt.

Keväällä on vuorossa sukellusturvallisuuskurssi, joka on edellytys seuraavan vaiheen eli syventävän jatkokurssin suorittamiseksi. Lisäksi suunnitteilla on keväälle myös nitrox-kurssi eli opetelllaan käyttämään seosta, jossa on happea enemmän kuin normaalissa ilmassa (21 %). Enemmän happea tarkoittaa vähemmän typpeä eli se mitä käytännössä saavutetaan, on huomattavastikin pitemmät sukellusajat. Moni on sanonut myös, että nitroxilla sukeltaessa jaksaa paremmin. Sukelluskäytössä oleellista on ennen kaikkea se, että paineessa happi muuttuu nopeasti ihmiselle myrkylliseksi. Puhtaan happeen turvallinen maksimisyvyys (MOD) on 6 metriä ja ilmalla eli 21-prosenttisella hapellakin raja tulee vastaan reilussa 60 metrissä. Näiden ääripäiden välissä laskeskelemalla saadaan määriteltyä seossuhde, jolla halutussa syvyydessä voi viettää mahdollisimman pitkään.

Uusia hankintoja ei ole juuri kertynyt. Yllytettynä joku halpa lisälamppu, hanskat ja ehkä nyt mielenkiintoisimpana sukelluspoiju. Poijua tarvitaan usein ulkomaankohteissa ilmaisemaan pinta-aluksille, mitä kohtaa olet nousemassa pintaan. Poiju on noin käsivarren paksuinen metrinen putki, joka täytetään veden alla ilmalla ja päästetään nousemaan pintaan. Sitten vaan pidetään narua vähän kireällä, että poiju pysyy pystysuorassa. Jonkin verran tätäkkin täytyy harjoitella, että saa tuntuman. Poiju lähtee täytettynä aika ärhäkästi, eli siitä täytyy päästää irti niin, että ei itse päädy pintaan.

Tunnusluvut 2017:

Sukelluksia (lkm) 17
Keskiaika (min) 36
Aika yhteensä (h) 10,2
Keskisyvyys (m) 13,3
Maksimisyvyys (m) 30,2
Kylmin vesi 5

Vene oli aika vajaakäytöllä tämän kesän. Tekniset renkat saatiin kyllä ratkottua, löysiä johtoja lukuun ottamatta, mutta sää ei nyt vaan oikein houkutellut vesille. Eihän siinä nyt mitään hellettä vaadita, mutta muutama aste lisää ja ajoittainen tauko sateessa vaikuttaisi kyllä merkittävästä veneviihtyvyyteen. Kurun matkoja tuli kuitenkin tehtyä kaksi tai kolme, eli ei se ihan veryttelemättä jäänyt. 

 

 

Rebereeni

Kalevan lauantain aamuvuorolla järjestettiin rebeintro ja siihen tietysti ilmoittauduin. Kymppitonnin vehje, joka tarvitaan lähinnä jos aikoo sukeltaa satametriseen luolaan, ei ole ihan ensimmäisenä ostoslistalla. Mutta voihan sitä koeajaa.

Omat sukellusvarusteeni ovat avoimen kierron laitteita ts. ilmaa tulee pullosta keuhkoon ja sitä höngitään ulos veteen. Laite joutuu säätämään suuhun syötettävän ilman painetta syvyyden mukaan, jotta ilma pääsee pullosta ulos ja keuhko pystyy laajenemaan ympäröivää painetta vasten. Muuten laitteen ei tarvitse tehdä juuri mitään muuta kuin pysyä toimintakuntoisena erilaisissa olosuhteissa.

Tällaisia laitteita käyttää suurin osa sukeltajista. Kun halutaan syvemmälle tai pidentää sukellusaikaa, pullon ilma korvataan rikastetulla eli happipitoisemmalla ilmalla, jotta saadaan ylös tullessa sukeltajantautia ja syvällä syvyyshumalaa aiheuttavan typen suhteellinen osuus pienemmäksi. Happea ei kuitenkaan voi lisätä loputtomiin, koska se alkaa olla paineessa myrkyllistä. Puhdasta happea hengittämällä ei voi sukeltaa yli kuuden metrin syvyyteen.

Kun hapen ja typen matemaattiset suhteet on kaluttu loppuun, täytyy typen tilalle keksiä jotain muuta. Helium on muuten hyvä, mutta maksaa paljon. Lisäksi syvällä kaasuseosta, oli se mitä tahansa, kuluu valtavan paljon. Sadan metrin syvyydessä kulutus on kymmenkertainen pintaan verrattuna, joten alkaa tehdä tiukkaa saada raahattua niin monta pulloa, että ennättää sinne alas ja takaisin ylös huomioiden sukeltajantaudin välttämiseksi tehtävät turvapysähdykset.

Rebreather eli hengitysilmaa kierrättävä laite ei ole mitenkään uusi keksintö, ainakin ajatuksena itse asiassa vanhempi kuin avoimen kierron laitteet. Siinä missä avoimen kierron laitteissa kehitys on ollut kiinni Cousteaun ja kumppaneiden kokeiluista sekä materiaalien ja mekaniikan kehittymisestä tarvittavalle tasolle, on suljetun kierron toiminnallisuus varmaan odotellut pääasiassa tietotekniikkaa. Oletan, en tiedä.

Suljetun kierron laitteesta ilmaa ei puhalleta ulos, vaan se palaa takaisin apukeuhkoon. Siellä olevaa ilmaa sitten mittari mittailee ja lisää puhauksen happea, jos se näyttää vähentyneen liiaksi. Ulos puhalletussa ilmassahan on aina suurin osa happea tallella, ihminen on tehoton olento. Vähän kun välillä lisätään ja suodatetaan hiilidioksidi suodattimella pois, niin mukana ei tarvitse kantaa paljonkaan kaasua. Diluentti (yleensä ilman typpi tai typpi ja helium) ei kulu muuten kuin laskeutuessa (kiertoon tarvitaan enemmän kaasua, jotta tilavuus säilyy paineessa) ja noustessa (kaasua puhalletaan nenän kautta ulos kierrosta).

Itse laite oli varsin massiivinen ja monimutkaisen oloinen, mutta valmiiksi säädetyn paketin käyttäminen ei ollut kovin hankalaa. Ulos puhallus ja suukappale suuhun ja vivulla auki ja pois otettaessa vipu kiinni. Vipu estää veden pääsyn kiertoon. Hieno tietokone vilkutti numeroita ja silmän edessä oli HUD, joka kertoo ledeillä happitilanteen. Vaikka altaassa oltiin, kannettiin mukana koko ajan bail out -pulloa, eli kevyttä avoimen kierron versiota. Mikä tuntuu hyvältä periaatteelta. Voisi olla kolkko tunne, kun tietokone siellä sadassa metrissä yhtäkkiä ilmoittaisi että järjestelmävirhe, ota yhteyttä tuotetukeen.

Hengittäminen oli helpompaa kuin tavallisella regulla. Vastetta ei tuntunut juuri ollenkaan ja kun kuplia ei tule ulos, fiilis oli hyvin erilainen. Rullaavampi. Kun se normaalisti menee krooh-PLURURRURRUR, niin nyt hengitykseen ei juuri kiinnittänyt huomiota.

Tasapainotus oli märkäpuvussa vaikeaa. Kuivapuku olisi helpottanut hiukan, mutta suurin ero oli siinä, että hengittämällä et voi vaikuttaa nosteeseen yhtään. Keuhkoista ulos tuleva ilma menee apukeuhkoon eli selkään sijoitettuihin pusseihin ja sielä se palaa omiin keuhkoihin. Hengitit siis sisään tai ulos, niin oman ja apukeuhkon yhteenlaskettu tilavuus pysyy samana. Säätää voi siis ainoastaan liivillä.

Hyvä kokemus, toivottavasti tätä pääsee toistekin kokeilemaan.

OSTOS: Tukialus Tico

Sukelluksessa on muiden hyvien puolien lisäksi mukavaa se, että sitä voi harrastaa vedessä. Kesäinen järvi tai mikä tahansa vesiallas on kiva katsella ja paranee vaan, kun sitä pääsee kurkkimaan vähän eri kohdista. Tähän tarkoitukseen hankin heinäkuun puolella veneen Näsijärvelle. Sukellustukikohtana sitä ei ole vielä koestettu, mutta ehditään kyllä vielä näillä lumilla.

Tico on rungoltaan Kala-Kalle 24 ja 13 hv Volvo Pentan moottori kiidättää sen parhaimmillaan noin 6 solmun (11 km/h) huippunopeuteen. Heinäkuun aikana vene on putputtanut yhteensä noin 35 tuntia, joten ei se ainakaan ihan heti hajonnut. Hitaalla veneellä liikkumisessa on ihan omanlaisensa tunnelma ja kun veneilytaustaa ei ole, niin harkinta-aikakin on ihan hyvä. Mitään ei tapahdu niin nopeasti, ettei ehtisi goolettaa vastausta. Tämän kesän ehdoton suosikki on ollut ”täsmäsää siilinkari”.

Sitten viime bloggauksen on kertynyt vain yksi sukellus. Kävimme tänään Kaukajärvessä pohjois-rannalla mattolaiturin rannassa. Vesi oli melkoisen sameaa, mutta se johtui kyllä pääasiassa sukeltajien nostattamasta lietteestä. Ei ollut Kaukajärven syy. 

Sukellusloki, to 11.8.2016

  • kesto 29 min
  • maksimisyvyys 11,7 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 11 C
  • SAC 23,9 l / min

Tukialus Tico

OSTOS: Puukko Aquatec T-Rex

Ostoslista alkaa tällä erää olla ruksittu, kun sain myös puukon valittua. Järjellisen kokoinen ja hintainen, letkuun kiinnitettävä ja tupessaan pysyttelevä puukko oli haussa ja Aquatec T-Rex päätyi listalle. Varuste.net postitti seuraavana päivänä tilauksesta, mikä alkaakin nettikaupan kasvaessa olla useimmissa liikkeissä normaali tahti. Vähänkään pitempi odotus tuntuu jo poikkeukselta. Toki jos tilauksen yhteydessä ilmoitetaan pitemmästä toimitusajasta, niin odotus on ok. Kilpailu on jo syönyt tai pian syö ne toimijat, jotka kuittaavat kahden viikon päästä tilauksen vastaanotetuksi ja alkavat touhuta toimitusta kolmannen kyselyn jälkeen.

Puukko vaikuttaa laadukkaalta ja toimivalta. Päätehtävä eli tupessa pysytteleminen on varmistettu jykevällä klipsillä, jonka saa kuitenkin tarvittaessa auki ilman käyttöohjetta tai työkaluja. Tupen päällä on iso painoalue, josta puristamalla veitsi vapautuu. Paikalleen sen saa painettua kummin päin tahansa ja kuuluva klikkaus kertoo, kun ollaan perillä. Kodinturvatarpeisiin tai suurriistan metsästykseen terä on lyhyt, mutta muotoilu on jännä. Monet sukelluspuukot näyttävät voiveitseltä, mutta terävä pää tuntuisi olevan käyttökelpoisempi, jos pitää leikellä itseään irti jostain solmuisesta köydestä. Tosin leikkelytarpeet taitavat olla hyvin harvinaisia. Tähän mennessä olen kuullut puukon poistuneen tupesta vain päästäkseen hukkumaan.

Titaaninen versio olisi maksanut kaksi kertaa enemmän, mutta säästin rahaa ja lisäksi nyt voin sentään hyvällä syyllä välillä vähän kuivailla ja silitellä veistäni.

#ulkoilucom

 

#ulkoilucom

 

Ostettu

Puukko Aquatec T-Rex
varuste.net, 59 € (2016-04-15)

Alusvaatekuvaukset

Kuivapuvun alla käytetään aluspukua. Kuivapuvun materiaalihan on kumimainen, eikä juuri eristä lämpöä. Aluspukuja on myynnissä eri paksuuksilla ja materiaaleilla. Kevyet ovat fleeseä ja raskaat tikattua toppaa. Etenkin kevyemmät fleeseasut ovat kummallisen kalliita sukellusliikkeissä. Fleese on fleese on fleese, eikä pukuun tarvitse sukelluskäytön takia tikata mitään ekstraa. Korkeintaan lenkit hihoihin, etteivät pukiessa rullaudu. Kannattaa siis harkita aluspukua, joka ei tiedosta olevansa nimenomaan kuivapuvun aluspuku. 

Kuivapuvun alla käytettävät vaatteet lisäävät ilmatilaa ja sitä kautta nostetta. Jotta painoja ei joka ikinen kerta tarvitse säätää kokeilemalla, on vaatetus hyvä vakioida mahdollisimman pitkälle. Kokeilen ensin mallia tekninen kerrasto ja sen päällä vähän paksumpi fleese. Jos ei tarkene, niin lisätään kerroksia ja painoja.

Tällaiset vaatteet ostetaan tietysti legendaarisesta varustelekasta. Armeijalle tehty tavara on kestävää, halpaa ja ennen kaikkea tyylikästä, kuten kuvasta näkyy.

Ostettu

Puolan armeijan paksumpi aluspuku
varusteleka.fi, 13 € (2016-02-12)

Aluskerrasto ECWCS Gen III Level 2 (Teesar)
varusteleka.fi, 41 € (2016-02-12)

 

Kaakeleita kuuraamassa

Scuba Libre kokoontui lauantaina Kalevaan raapimaan hyppyaltaan pohjaa puhtaaksi. Yllättävän paljon saumoihin kertyy vihreää levää, hometta ja ties mitä muuta. Ei erityisen vaativa tehtävä, mutta ihan mukavaa transsitouhua.

Hyppyaltaan kuplalaite oli vinkeä. Kuplien tarkoitus on rikkoa veden pinta, jotta hyppääjät näkevät pinnan hyvin ja pintajännitys poistuu pehmentäen iskua. Veden alla kuplat luovat äänella ja virtauksilla hienon tunnelman.

Ostin myös vesitiiviin kameran (Olympus Tough TG-4) ja kokeilin sitä nyt ensimmäistä kertaa altaassa. Hyvin tuntuu toimivan ja pitävän vettä (luvattu 15 metriä). Kuvat saa kamerasta wifin yli nopeasti kännykkään ja sitä kautta pilviin.

OI000005

OI000009

Siivouksen jälkeen kävimme täyttämässä ison kasan pulloja seuran kompressorilla Sarankulmassa. Kuvasta saattaa pystyä arvaamaan, mikä pulloista on minun.

IMG_20160213_211508

Tänään sama puhdistustyö jatkuu Pyynikin uimahallissa.

Ostettu

Olympus Stylus Tough TG-4
tokmanni.fi, 349 € (2016-02-12)

 

 

 

Kuivapuvun kastaminen

Uudenuutukainen kuivapuku pääsi tänään ensi kertaa altaaseen. Piti vettä, kuten toivottua olikin. Kaulamansetti oli kattilan päällä venytyksessä yön yli, mutta on se edelleen melko piukea. Venyttämisen lisäksi mansetista voi leikata hiukan pois, mutta en nyt ainakaan ihan vielä viiltele uutukaistani. Ehkä kaula kaventuu ajan myötä.

Sukeltaminen kuivapuvun kanssa oli yksinkertaisempaa kuin kuvittelin ja kun vauhtiin pääsi, niin oikeastaan hurjan paljon helpompaa kuin liivillä. Koska ilma on raajoissakin, saa itsensä tasapainotettua ihan eri tavalla. Jos jalat alkava vajota, voi laittaa pään hetkeksi pohjaa kohti ja antaa puvussa olevan ilman pulputtaa jalkoihin.

Pidin puvun alla mahdollisimman vähän vaatetta, mutta kyllä lämpimässä altaassa kuuma tulee. Toisaalta veden viileyden kyllä tuntee puvun puristuessa ihoa vasten, joten jokin fleesemäinen kerros on hyvä pitää alla lämpimässäkin. Myös siksi, että se imaisee hien. Muutenhan tunne on kuin olisi pukeutunut muovipussiin.

Sukellustiedot jäivät viimeksi siirtämättä kellosta tietokoneelle. Neljän metrin syvyisessä altaassa ei kovin erikoisia profiileja saa luotua, joten asia unohtui. Nyt siirsin ja sain mukaan myös sellaisia tuloksia, joissa näkyy ilmankulutus. Mittarihan ei ollut mukana ihan ensimmäisillä kirjatuilla kerroilla.

Lukema kirjataan pintakulutuksena eli laite laskee ilmamäärän, jonka olisi kuluttanut pinnalla samassa ajassa. Paineen kasvaessa myös ilman kulutus kasvaa, koska keuhkoihin pitää turauttaa enemmän ilmaa, jotta ne laajenevat saman verran kuin pinnalla.  Omat lukemani vaihtelivat yllättävän paljon. Alimmillaan sukelluserän keskiarvo oli 16.8 l / min ja korkeimmillaam 26.8 l / min. Erikoista, koska en tiedostanut tekeväni mitään eri tavalla. 

Ensi viikonloppua olisi vuorossa altaiden pesua Kalevassa ja Pyynikillä. Yritän ennättää mukaan molempiin.

Opittua:

  • puvun kanssa liivi on vain turvavaruste, sitä ei ole normaalisti tarpeen käyttää lainkaan ja ilmaa puhkutaan vain pukuun
  • koska ilma lähtee puvusta käsivarressa olevan venttiilin kautta kun venttiili on ylinnä, joutuu aluksi hieman keskittymään kätensä sijoitteluun
  • jos jalkoihin menee liikaa ilmaa, paras tapa palauttaa itsensä tasapainoon on vetää jalat koukkuun ja käännähtää sykkyrässä oikein päin
  • jos puvun venttiili jää puhaltamaan, tempaistaan täyttöletku irti. Kannattaa opetella miten se irtoaa