Kategoriat: Sukellusvarusteet

Koti / Sukellus Kategoriat "Sukellusvarusteet"

Snorklausta Kanarialla

Poikkesin tutussa Las Palmasissa viikon marras-joulukuun vaihteessa. Sää oli snorklaukseen sopiva aurinkoinen 25-30 astetta ja merivesi oli hiukan päälle 20 astetta. Märkäpuku oli mukana, mutta ilmankin pärjäsi sen aikaa, että kerkesi tervehtiä paikalliset kalat useampana päivänä.

Las Palmasin pääranta Las Canteras kulkee kaupungin laitaa parin kilometrin verran. Vuorovesivaihtelu on kahden metrin luokkaa ja laskuveden aikaan paljastuva riutta noin sadan metrin päässä rannasta jättää jälkeensä rauhallisen altaan, jonka pohjassa on kaloille mieluisia kiviä ja reilusti levää napsittavaksi. Rannan pohja on muodoltaan hyvin vaihteleva ja kivien lisäksi löytyy laajoja levämattoja ja syvänteitä.

 


 

Virtaus kuljettaa kävelyvauhtia riutan suuntaisesti, joten ilman räpylöitä kalojen seuraaminen on hankalaa.

Ostin asian korjaamiseksi lyhyet snorklausräpylät, joiden kanssa lilluntasuuntaansa sai otettua paremmin kantaa.

Veden alla olen käyttänyt metallista selfietikkua (kääntäen), joka tuli kiinalaisen kameran mukana. Koko paketti kameroineen oli 50 euron luokkaa, joten kepukka ei oletetusti kestänyt merivettä kovin pitkään, vaikka toisaalta tse kamera on kyllä toiminut todella hyvin. Onneksi löysin muutamalla kympillä tilalle vastaavan muovisen teleskooppitikun. Etenkin snorklatessa tikku toimii todella hyvin, koska sen kanssa pääset lähelle kaloja ja myös kameran liike rauhoittuu. 

Innostuin samalla selvittelemään näkemieni kalojen sukua ja huonetta. Yleisimmät lajit saikin kohtuullisella vaivalla tongittua netistä. Ainakin uskoisin tunnistaneeni suurimman osan oikein. Koska toivon näkeväni vielä muitakin kaloja, aloin nyt samalla pitää hieman kirjaa havainnoistani. Loin tarkoitukseen erillisen sivun nimellä Vesieläimiä, johon löytyy linkki etusivulta. Lisään sivulle vain ne lajit, joista olen saanut omaa kuvaa ja jotka olen suunnilleen tunnistanut. Toistaiseksi tunnistamattomat koostan omalle sivulleen Vesieläimiä – tunistamattomat

Laitesukellus jäi tällä reissulla tekemättä. Lähellä sijaitsevan ja hyväksihavaitun sukelluskoulun kohteet lomaviikollani olivat itselleni vielä liian haastavia syvempiä hylkyjä, joten en käynyt edes kysymässä paikkoja. Koska aurinkokin tarjosi viihdykettä, en myöskään haeskellut muita järjestäjiä. Saaren pohjoisluoteisessa sakarassa sijaitseva Sardina del Norte tuli vastaan ajellessa ja se täytyy jossain vaiheessa katsastaa. Rannalla oli sukeltajien pukukopit ja kylteillä ohjattu veteenmenopaikka. Sukeltajiakin oli jo aamupäivästä useampi pakullinen ja ainakin mainosten mukaan sieltä voisi vuokrata itselleen ystävän 15 eurolla.

Pilkoin videoilta pätkiä Vesieläimiä-sivulle. Kiinnostavimmat kalat löytyvät myös tästä minuutin mittaisesta koosteesta:

 

 

Ulkokausi 2017 pakettiin

Sukellusuran toinenkin ulkokausi päättyi Diversnightiin. Viime vuonna tilaisuudessa oli tosi kylmää ja pimeää, mutta tällä kertaa tarkeni hyvin. Sama osallistujamäärä 46 kuin viime vuonnakin ja tällä tuloksella Tampere oli tilastoissa kirkkaasti Suomen vilkkain kohde. Maailmanlaajuisesti osallistujia oli yli 1500 kaikkiaan 23 maassa. Säkkipimeä järvi ei ole otollisin kuvauskohde, mutta hiukan tunnelmaa ja äärettömän itsevarman ravun sain sentään videolle talteen.

 

Kaikkiaan ulkokaudella 2017 sukelluksia kertyi hiukan vähemmän kuin aloitusvuonna 2016, mutta jatkokurssi saatiin suoritettua ja kortissa on nyt kaksi tähteä.  Peruskurssin jäljiltä olisi tarkoitus pystyä huolehtimaan itsestään ja jatkokurssilla osaamista kasvatettiin siihen suuntaan, että pystyy olemaan avuksi myös sukellusparille. Lisäksi käytiin syvemmällä 30 metrissä, missä toimintaansa joutuu kiinnittämään enemmän huomiota kuin matalalla. Kun pinnalla hengittäen kulutat esimerkiksi 20 litraa minuutissa, niin 30 metrin syvyydessä kulutat 80 litraa. Tämä, mahdollinen syvyyshumala, typen nopeampi kertyminen  kudoksiin ja se, että päällä on kymmenkerroksisen talon korkeudelta vettä ja suomalaisissa järvissä täysin pimeää, antavat hyvän syyn harjoitella ohjatusti. Sukellustietokone kertoo kyllä suoranousuajan (kuinka pitkään voit olla siinä syvyydessä ja nousta turvallisesti suoraan pintaan), mutta myös sukellusasennon, varusteiden ja pään hallinta korostuu.

Jatkokurssin puitteissa harjoiteltiin erilaisia pelastustilanteita pinnalta ja pohjasta sekä tajuttomalla että panikoivalla stuntilla. Ehkä parhaiten jäi mieleen pinnalla paniikissa sätkivän pelastaminen. Oleellista on, että kaveri ei pääse tarttumaan kiinni ja kisko sinua mukanaan. Jos itse olet sukellusvarusteissa, niin turvallisinta on sukeltaa ja etsiytyä pinnan alla kohteen taakse. Kuten kouluttajamme Heikki totesi, niin juuri siihen suuntaan hukkuva ei varmasti halua lähteä seuraamaan. Tavallaan itsestäänselvää, mutta enpä olisi tuotakaan tositilanteessa opettamatta keksinyt.

Keväällä on vuorossa sukellusturvallisuuskurssi, joka on edellytys seuraavan vaiheen eli syventävän jatkokurssin suorittamiseksi. Lisäksi suunnitteilla on keväälle myös nitrox-kurssi eli opetelllaan käyttämään seosta, jossa on happea enemmän kuin normaalissa ilmassa (21 %). Enemmän happea tarkoittaa vähemmän typpeä eli se mitä käytännössä saavutetaan, on huomattavastikin pitemmät sukellusajat. Moni on sanonut myös, että nitroxilla sukeltaessa jaksaa paremmin. Sukelluskäytössä oleellista on ennen kaikkea se, että paineessa happi muuttuu nopeasti ihmiselle myrkylliseksi. Puhtaan happeen turvallinen maksimisyvyys (MOD) on 6 metriä ja ilmalla eli 21-prosenttisella hapellakin raja tulee vastaan reilussa 60 metrissä. Näiden ääripäiden välissä laskeskelemalla saadaan määriteltyä seossuhde, jolla halutussa syvyydessä voi viettää mahdollisimman pitkään.

Uusia hankintoja ei ole juuri kertynyt. Yllytettynä joku halpa lisälamppu, hanskat ja ehkä nyt mielenkiintoisimpana sukelluspoiju. Poijua tarvitaan usein ulkomaankohteissa ilmaisemaan pinta-aluksille, mitä kohtaa olet nousemassa pintaan. Poiju on noin käsivarren paksuinen metrinen putki, joka täytetään veden alla ilmalla ja päästetään nousemaan pintaan. Sitten vaan pidetään narua vähän kireällä, että poiju pysyy pystysuorassa. Jonkin verran tätäkkin täytyy harjoitella, että saa tuntuman. Poiju lähtee täytettynä aika ärhäkästi, eli siitä täytyy päästää irti niin, että ei itse päädy pintaan.

Tunnusluvut 2017:

Sukelluksia (lkm) 17
Keskiaika (min) 36
Aika yhteensä (h) 10,2
Keskisyvyys (m) 13,3
Maksimisyvyys (m) 30,2
Kylmin vesi 5

Vene oli aika vajaakäytöllä tämän kesän. Tekniset renkat saatiin kyllä ratkottua, löysiä johtoja lukuun ottamatta, mutta sää ei nyt vaan oikein houkutellut vesille. Eihän siinä nyt mitään hellettä vaadita, mutta muutama aste lisää ja ajoittainen tauko sateessa vaikuttaisi kyllä merkittävästä veneviihtyvyyteen. Kurun matkoja tuli kuitenkin tehtyä kaksi tai kolme, eli ei se ihan veryttelemättä jäänyt. 

 

 

Rebereeni

Kalevan lauantain aamuvuorolla järjestettiin rebeintro ja siihen tietysti ilmoittauduin. Kymppitonnin vehje, joka tarvitaan lähinnä jos aikoo sukeltaa satametriseen luolaan, ei ole ihan ensimmäisenä ostoslistalla. Mutta voihan sitä koeajaa.

Omat sukellusvarusteeni ovat avoimen kierron laitteita ts. ilmaa tulee pullosta keuhkoon ja sitä höngitään ulos veteen. Laite joutuu säätämään suuhun syötettävän ilman painetta syvyyden mukaan, jotta ilma pääsee pullosta ulos ja keuhko pystyy laajenemaan ympäröivää painetta vasten. Muuten laitteen ei tarvitse tehdä juuri mitään muuta kuin pysyä toimintakuntoisena erilaisissa olosuhteissa.

Tällaisia laitteita käyttää suurin osa sukeltajista. Kun halutaan syvemmälle tai pidentää sukellusaikaa, pullon ilma korvataan rikastetulla eli happipitoisemmalla ilmalla, jotta saadaan ylös tullessa sukeltajantautia ja syvällä syvyyshumalaa aiheuttavan typen suhteellinen osuus pienemmäksi. Happea ei kuitenkaan voi lisätä loputtomiin, koska se alkaa olla paineessa myrkyllistä. Puhdasta happea hengittämällä ei voi sukeltaa yli kuuden metrin syvyyteen.

Kun hapen ja typen matemaattiset suhteet on kaluttu loppuun, täytyy typen tilalle keksiä jotain muuta. Helium on muuten hyvä, mutta maksaa paljon. Lisäksi syvällä kaasuseosta, oli se mitä tahansa, kuluu valtavan paljon. Sadan metrin syvyydessä kulutus on kymmenkertainen pintaan verrattuna, joten alkaa tehdä tiukkaa saada raahattua niin monta pulloa, että ennättää sinne alas ja takaisin ylös huomioiden sukeltajantaudin välttämiseksi tehtävät turvapysähdykset.

Rebreather eli hengitysilmaa kierrättävä laite ei ole mitenkään uusi keksintö, ainakin ajatuksena itse asiassa vanhempi kuin avoimen kierron laitteet. Siinä missä avoimen kierron laitteissa kehitys on ollut kiinni Cousteaun ja kumppaneiden kokeiluista sekä materiaalien ja mekaniikan kehittymisestä tarvittavalle tasolle, on suljetun kierron toiminnallisuus varmaan odotellut pääasiassa tietotekniikkaa. Oletan, en tiedä.

Suljetun kierron laitteesta ilmaa ei puhalleta ulos, vaan se palaa takaisin apukeuhkoon. Siellä olevaa ilmaa sitten mittari mittailee ja lisää puhauksen happea, jos se näyttää vähentyneen liiaksi. Ulos puhalletussa ilmassahan on aina suurin osa happea tallella, ihminen on tehoton olento. Vähän kun välillä lisätään ja suodatetaan hiilidioksidi suodattimella pois, niin mukana ei tarvitse kantaa paljonkaan kaasua. Diluentti (yleensä ilman typpi tai typpi ja helium) ei kulu muuten kuin laskeutuessa (kiertoon tarvitaan enemmän kaasua, jotta tilavuus säilyy paineessa) ja noustessa (kaasua puhalletaan nenän kautta ulos kierrosta).

Itse laite oli varsin massiivinen ja monimutkaisen oloinen, mutta valmiiksi säädetyn paketin käyttäminen ei ollut kovin hankalaa. Ulos puhallus ja suukappale suuhun ja vivulla auki ja pois otettaessa vipu kiinni. Vipu estää veden pääsyn kiertoon. Hieno tietokone vilkutti numeroita ja silmän edessä oli HUD, joka kertoo ledeillä happitilanteen. Vaikka altaassa oltiin, kannettiin mukana koko ajan bail out -pulloa, eli kevyttä avoimen kierron versiota. Mikä tuntuu hyvältä periaatteelta. Voisi olla kolkko tunne, kun tietokone siellä sadassa metrissä yhtäkkiä ilmoittaisi että järjestelmävirhe, ota yhteyttä tuotetukeen.

Hengittäminen oli helpompaa kuin tavallisella regulla. Vastetta ei tuntunut juuri ollenkaan ja kun kuplia ei tule ulos, fiilis oli hyvin erilainen. Rullaavampi. Kun se normaalisti menee krooh-PLURURRURRUR, niin nyt hengitykseen ei juuri kiinnittänyt huomiota.

Tasapainotus oli märkäpuvussa vaikeaa. Kuivapuku olisi helpottanut hiukan, mutta suurin ero oli siinä, että hengittämällä et voi vaikuttaa nosteeseen yhtään. Keuhkoista ulos tuleva ilma menee apukeuhkoon eli selkään sijoitettuihin pusseihin ja sielä se palaa omiin keuhkoihin. Hengitit siis sisään tai ulos, niin oman ja apukeuhkon yhteenlaskettu tilavuus pysyy samana. Säätää voi siis ainoastaan liivillä.

Hyvä kokemus, toivottavasti tätä pääsee toistekin kokeilemaan.

OSTOS: Tukialus Tico

Sukelluksessa on muiden hyvien puolien lisäksi mukavaa se, että sitä voi harrastaa vedessä. Kesäinen järvi tai mikä tahansa vesiallas on kiva katsella ja paranee vaan, kun sitä pääsee kurkkimaan vähän eri kohdista. Tähän tarkoitukseen hankin heinäkuun puolella veneen Näsijärvelle. Sukellustukikohtana sitä ei ole vielä koestettu, mutta ehditään kyllä vielä näillä lumilla.

Tico on rungoltaan Kala-Kalle 24 ja 13 hv Volvo Pentan moottori kiidättää sen parhaimmillaan noin 6 solmun (11 km/h) huippunopeuteen. Heinäkuun aikana vene on putputtanut yhteensä noin 35 tuntia, joten ei se ainakaan ihan heti hajonnut. Hitaalla veneellä liikkumisessa on ihan omanlaisensa tunnelma ja kun veneilytaustaa ei ole, niin harkinta-aikakin on ihan hyvä. Mitään ei tapahdu niin nopeasti, ettei ehtisi goolettaa vastausta. Tämän kesän ehdoton suosikki on ollut ”täsmäsää siilinkari”.

Sitten viime bloggauksen on kertynyt vain yksi sukellus. Kävimme tänään Kaukajärvessä pohjois-rannalla mattolaiturin rannassa. Vesi oli melkoisen sameaa, mutta se johtui kyllä pääasiassa sukeltajien nostattamasta lietteestä. Ei ollut Kaukajärven syy. 

Sukellusloki, to 11.8.2016

  • kesto 29 min
  • maksimisyvyys 11,7 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 11 C
  • SAC 23,9 l / min

Tukialus Tico

OSTOS: Puukko Aquatec T-Rex

Ostoslista alkaa tällä erää olla ruksittu, kun sain myös puukon valittua. Järjellisen kokoinen ja hintainen, letkuun kiinnitettävä ja tupessaan pysyttelevä puukko oli haussa ja Aquatec T-Rex päätyi listalle. Varuste.net postitti seuraavana päivänä tilauksesta, mikä alkaakin nettikaupan kasvaessa olla useimmissa liikkeissä normaali tahti. Vähänkään pitempi odotus tuntuu jo poikkeukselta. Toki jos tilauksen yhteydessä ilmoitetaan pitemmästä toimitusajasta, niin odotus on ok. Kilpailu on jo syönyt tai pian syö ne toimijat, jotka kuittaavat kahden viikon päästä tilauksen vastaanotetuksi ja alkavat touhuta toimitusta kolmannen kyselyn jälkeen.

Puukko vaikuttaa laadukkaalta ja toimivalta. Päätehtävä eli tupessa pysytteleminen on varmistettu jykevällä klipsillä, jonka saa kuitenkin tarvittaessa auki ilman käyttöohjetta tai työkaluja. Tupen päällä on iso painoalue, josta puristamalla veitsi vapautuu. Paikalleen sen saa painettua kummin päin tahansa ja kuuluva klikkaus kertoo, kun ollaan perillä. Kodinturvatarpeisiin tai suurriistan metsästykseen terä on lyhyt, mutta muotoilu on jännä. Monet sukelluspuukot näyttävät voiveitseltä, mutta terävä pää tuntuisi olevan käyttökelpoisempi, jos pitää leikellä itseään irti jostain solmuisesta köydestä. Tosin leikkelytarpeet taitavat olla hyvin harvinaisia. Tähän mennessä olen kuullut puukon poistuneen tupesta vain päästäkseen hukkumaan.

Titaaninen versio olisi maksanut kaksi kertaa enemmän, mutta säästin rahaa ja lisäksi nyt voin sentään hyvällä syyllä välillä vähän kuivailla ja silitellä veistäni.

#ulkoilucom

 

#ulkoilucom

 

Ostettu

Puukko Aquatec T-Rex
varuste.net, 59 € (2016-04-15)

Alusvaatekuvaukset

Kuivapuvun alla käytetään aluspukua. Kuivapuvun materiaalihan on kumimainen, eikä juuri eristä lämpöä. Aluspukuja on myynnissä eri paksuuksilla ja materiaaleilla. Kevyet ovat fleeseä ja raskaat tikattua toppaa. Etenkin kevyemmät fleeseasut ovat kummallisen kalliita sukellusliikkeissä. Fleese on fleese on fleese, eikä pukuun tarvitse sukelluskäytön takia tikata mitään ekstraa. Korkeintaan lenkit hihoihin, etteivät pukiessa rullaudu. Kannattaa siis harkita aluspukua, joka ei tiedosta olevansa nimenomaan kuivapuvun aluspuku. 

Kuivapuvun alla käytettävät vaatteet lisäävät ilmatilaa ja sitä kautta nostetta. Jotta painoja ei joka ikinen kerta tarvitse säätää kokeilemalla, on vaatetus hyvä vakioida mahdollisimman pitkälle. Kokeilen ensin mallia tekninen kerrasto ja sen päällä vähän paksumpi fleese. Jos ei tarkene, niin lisätään kerroksia ja painoja.

Tällaiset vaatteet ostetaan tietysti legendaarisesta varustelekasta. Armeijalle tehty tavara on kestävää, halpaa ja ennen kaikkea tyylikästä, kuten kuvasta näkyy.

Ostettu

Puolan armeijan paksumpi aluspuku
varusteleka.fi, 13 € (2016-02-12)

Aluskerrasto ECWCS Gen III Level 2 (Teesar)
varusteleka.fi, 41 € (2016-02-12)

 

Kaakeleita kuuraamassa

Scuba Libre kokoontui lauantaina Kalevaan raapimaan hyppyaltaan pohjaa puhtaaksi. Yllättävän paljon saumoihin kertyy vihreää levää, hometta ja ties mitä muuta. Ei erityisen vaativa tehtävä, mutta ihan mukavaa transsitouhua.

Hyppyaltaan kuplalaite oli vinkeä. Kuplien tarkoitus on rikkoa veden pinta, jotta hyppääjät näkevät pinnan hyvin ja pintajännitys poistuu pehmentäen iskua. Veden alla kuplat luovat äänella ja virtauksilla hienon tunnelman.

Ostin myös vesitiiviin kameran (Olympus Tough TG-4) ja kokeilin sitä nyt ensimmäistä kertaa altaassa. Hyvin tuntuu toimivan ja pitävän vettä (luvattu 15 metriä). Kuvat saa kamerasta wifin yli nopeasti kännykkään ja sitä kautta pilviin.

OI000005

OI000009

Siivouksen jälkeen kävimme täyttämässä ison kasan pulloja seuran kompressorilla Sarankulmassa. Kuvasta saattaa pystyä arvaamaan, mikä pulloista on minun.

IMG_20160213_211508

Tänään sama puhdistustyö jatkuu Pyynikin uimahallissa.

Ostettu

Olympus Stylus Tough TG-4
tokmanni.fi, 349 € (2016-02-12)

 

 

 

Kuivapuvun kastaminen

Uudenuutukainen kuivapuku pääsi tänään ensi kertaa altaaseen. Piti vettä, kuten toivottua olikin. Kaulamansetti oli kattilan päällä venytyksessä yön yli, mutta on se edelleen melko piukea. Venyttämisen lisäksi mansetista voi leikata hiukan pois, mutta en nyt ainakaan ihan vielä viiltele uutukaistani. Ehkä kaula kaventuu ajan myötä.

Sukeltaminen kuivapuvun kanssa oli yksinkertaisempaa kuin kuvittelin ja kun vauhtiin pääsi, niin oikeastaan hurjan paljon helpompaa kuin liivillä. Koska ilma on raajoissakin, saa itsensä tasapainotettua ihan eri tavalla. Jos jalat alkava vajota, voi laittaa pään hetkeksi pohjaa kohti ja antaa puvussa olevan ilman pulputtaa jalkoihin.

Pidin puvun alla mahdollisimman vähän vaatetta, mutta kyllä lämpimässä altaassa kuuma tulee. Toisaalta veden viileyden kyllä tuntee puvun puristuessa ihoa vasten, joten jokin fleesemäinen kerros on hyvä pitää alla lämpimässäkin. Myös siksi, että se imaisee hien. Muutenhan tunne on kuin olisi pukeutunut muovipussiin.

Sukellustiedot jäivät viimeksi siirtämättä kellosta tietokoneelle. Neljän metrin syvyisessä altaassa ei kovin erikoisia profiileja saa luotua, joten asia unohtui. Nyt siirsin ja sain mukaan myös sellaisia tuloksia, joissa näkyy ilmankulutus. Mittarihan ei ollut mukana ihan ensimmäisillä kirjatuilla kerroilla.

Lukema kirjataan pintakulutuksena eli laite laskee ilmamäärän, jonka olisi kuluttanut pinnalla samassa ajassa. Paineen kasvaessa myös ilman kulutus kasvaa, koska keuhkoihin pitää turauttaa enemmän ilmaa, jotta ne laajenevat saman verran kuin pinnalla.  Omat lukemani vaihtelivat yllättävän paljon. Alimmillaan sukelluserän keskiarvo oli 16.8 l / min ja korkeimmillaam 26.8 l / min. Erikoista, koska en tiedostanut tekeväni mitään eri tavalla. 

Ensi viikonloppua olisi vuorossa altaiden pesua Kalevassa ja Pyynikillä. Yritän ennättää mukaan molempiin.

Opittua:

  • puvun kanssa liivi on vain turvavaruste, sitä ei ole normaalisti tarpeen käyttää lainkaan ja ilmaa puhkutaan vain pukuun
  • koska ilma lähtee puvusta käsivarressa olevan venttiilin kautta kun venttiili on ylinnä, joutuu aluksi hieman keskittymään kätensä sijoitteluun
  • jos jalkoihin menee liikaa ilmaa, paras tapa palauttaa itsensä tasapainoon on vetää jalat koukkuun ja käännähtää sykkyrässä oikein päin
  • jos puvun venttiili jää puhaltamaan, tempaistaan täyttöletku irti. Kannattaa opetella miten se irtoaa

OSTOS: Puku ja pullo

Vierailin Espoossa sammakkomiehen fyysisessä myymälässä pullo-ostoksilla. Hintavertailussa Sammakkomiehen tarjous 260 euroa (12 l / 300 bar) oli suunnilleen sama kuin gasbottlesdirect.com:lla postikuluineen. Monessa paikassa saman koon pullo on myynnissä hintaan 320 euroa.

Kokeilin samalla kuivapukua ja hyvä että kokeilin, kokotaulukon perusteella laskeskelemaani largea pienempi M sopi 174 senttiselle paremmin. Dive Rite 905 EXP hintaan 875 euroa oli, postikulut huomioiden, edullisin tähän mennessä löytämäni. Ostin siis samalla sen. Samaan hintaan sai vielä asiantuntevat ohjeet pukemiseen ja puvun hoitoon. Takavetoketju ja irtohuppu kuulostivat järkivalinnoilta kestävyys ja käytön helppous huomioiden. 

Ostettu

Kuivapuku Dive Rite 905 EXP
sammakkomies.fi, 875 € (2016-01-25)

Pullo 12 l / 300 bar
sammakkomies.fi, 260 € (2016-01-25)

OSTOS: Regulaattorien Mersu

Arvelinkin, että regulaattorihankinta lähtee käsistä. Hintaero tavallisen ja hyvän välillä on sen verran pieni ja hyvän jälleenmyyntiarvo sen verran parempi, että kalliimman vaihtoehdon saa perusteltua itselleen aika tuskattomasti.

Apeksin XTX 200-sarja on pärjännyt testeissä erinomaisesti. Pääsin jo kokeilemaankin sitä yhdellä allaskerralla. Hengitysvaste oli todella pieni ja muoto suuhun sopiva.  XTX 100 on ilmeisesti käytännössä sama, mutta edullisempi ja XTX 200 Tungsten on käytännössä sama, mutta kalliimpi. Päädyin siis luonnollisesti Tungsteniin.  

Itse asiassa Sammakkomies.fi:ssä oli erinomainen tarjous ja sain Tungsten / XTX 40 -paketin hintaan 566  euroa. XTX 100 / XTX 40 -setti olisi ollut vain 16 euroa halvempi ja tämä on kyllä paljon hienompi. Pinnoitettu ensimmäinen vaihe, kullatut laatat ja kaikki.  Samoja paketteja en löytänyt halvemmalla mistään ja XTX 100 / 40 maksoi useimmissa paikoissa satasen enemmän.

Tämä on jo esineenä niin hieno, että olisi tehnyt mieli ostaa, vaikka ei edes sukeltaisi. Koilliseen sojottava mollukka on Suunto Vyper Airin painemittarin lähetinosa. Mittarin osalta pitääkin vielä tunnustella mielipiteitä ja päättää niiden perusteella, hankinko lainkaan perinteistä letkumittaria tuon lisäksi.

Ostettu

Apeks XTX 200 Tungsten
sammakkomies.fi, 566 € (2016-01-01)