Kategoriat: Sukelluskoulutus

Koti / Sukellus Kategoriat "Sukelluskoulutus"

Ulkokausi 2017 pakettiin

Sukellusuran toinenkin ulkokausi päättyi Diversnightiin. Viime vuonna tilaisuudessa oli tosi kylmää ja pimeää, mutta tällä kertaa tarkeni hyvin. Sama osallistujamäärä 46 kuin viime vuonnakin ja tällä tuloksella Tampere oli tilastoissa kirkkaasti Suomen vilkkain kohde. Maailmanlaajuisesti osallistujia oli yli 1500 kaikkiaan 23 maassa. Säkkipimeä järvi ei ole otollisin kuvauskohde, mutta hiukan tunnelmaa ja äärettömän itsevarman ravun sain sentään videolle talteen.

 

Kaikkiaan ulkokaudella 2017 sukelluksia kertyi hiukan vähemmän kuin aloitusvuonna 2016, mutta jatkokurssi saatiin suoritettua ja kortissa on nyt kaksi tähteä.  Peruskurssin jäljiltä olisi tarkoitus pystyä huolehtimaan itsestään ja jatkokurssilla osaamista kasvatettiin siihen suuntaan, että pystyy olemaan avuksi myös sukellusparille. Lisäksi käytiin syvemmällä 30 metrissä, missä toimintaansa joutuu kiinnittämään enemmän huomiota kuin matalalla. Kun pinnalla hengittäen kulutat esimerkiksi 20 litraa minuutissa, niin 30 metrin syvyydessä kulutat 80 litraa. Tämä, mahdollinen syvyyshumala, typen nopeampi kertyminen  kudoksiin ja se, että päällä on kymmenkerroksisen talon korkeudelta vettä ja suomalaisissa järvissä täysin pimeää, antavat hyvän syyn harjoitella ohjatusti. Sukellustietokone kertoo kyllä suoranousuajan (kuinka pitkään voit olla siinä syvyydessä ja nousta turvallisesti suoraan pintaan), mutta myös sukellusasennon, varusteiden ja pään hallinta korostuu.

Jatkokurssin puitteissa harjoiteltiin erilaisia pelastustilanteita pinnalta ja pohjasta sekä tajuttomalla että panikoivalla stuntilla. Ehkä parhaiten jäi mieleen pinnalla paniikissa sätkivän pelastaminen. Oleellista on, että kaveri ei pääse tarttumaan kiinni ja kisko sinua mukanaan. Jos itse olet sukellusvarusteissa, niin turvallisinta on sukeltaa ja etsiytyä pinnan alla kohteen taakse. Kuten kouluttajamme Heikki totesi, niin juuri siihen suuntaan hukkuva ei varmasti halua lähteä seuraamaan. Tavallaan itsestäänselvää, mutta enpä olisi tuotakaan tositilanteessa opettamatta keksinyt.

Keväällä on vuorossa sukellusturvallisuuskurssi, joka on edellytys seuraavan vaiheen eli syventävän jatkokurssin suorittamiseksi. Lisäksi suunnitteilla on keväälle myös nitrox-kurssi eli opetelllaan käyttämään seosta, jossa on happea enemmän kuin normaalissa ilmassa (21 %). Enemmän happea tarkoittaa vähemmän typpeä eli se mitä käytännössä saavutetaan, on huomattavastikin pitemmät sukellusajat. Moni on sanonut myös, että nitroxilla sukeltaessa jaksaa paremmin. Sukelluskäytössä oleellista on ennen kaikkea se, että paineessa happi muuttuu nopeasti ihmiselle myrkylliseksi. Puhtaan happeen turvallinen maksimisyvyys (MOD) on 6 metriä ja ilmalla eli 21-prosenttisella hapellakin raja tulee vastaan reilussa 60 metrissä. Näiden ääripäiden välissä laskeskelemalla saadaan määriteltyä seossuhde, jolla halutussa syvyydessä voi viettää mahdollisimman pitkään.

Uusia hankintoja ei ole juuri kertynyt. Yllytettynä joku halpa lisälamppu, hanskat ja ehkä nyt mielenkiintoisimpana sukelluspoiju. Poijua tarvitaan usein ulkomaankohteissa ilmaisemaan pinta-aluksille, mitä kohtaa olet nousemassa pintaan. Poiju on noin käsivarren paksuinen metrinen putki, joka täytetään veden alla ilmalla ja päästetään nousemaan pintaan. Sitten vaan pidetään narua vähän kireällä, että poiju pysyy pystysuorassa. Jonkin verran tätäkkin täytyy harjoitella, että saa tuntuman. Poiju lähtee täytettynä aika ärhäkästi, eli siitä täytyy päästää irti niin, että ei itse päädy pintaan.

Tunnusluvut 2017:

Sukelluksia (lkm) 17
Keskiaika (min) 36
Aika yhteensä (h) 10,2
Keskisyvyys (m) 13,3
Maksimisyvyys (m) 30,2
Kylmin vesi 5

Vene oli aika vajaakäytöllä tämän kesän. Tekniset renkat saatiin kyllä ratkottua, löysiä johtoja lukuun ottamatta, mutta sää ei nyt vaan oikein houkutellut vesille. Eihän siinä nyt mitään hellettä vaadita, mutta muutama aste lisää ja ajoittainen tauko sateessa vaikuttaisi kyllä merkittävästä veneviihtyvyyteen. Kurun matkoja tuli kuitenkin tehtyä kaksi tai kolme, eli ei se ihan veryttelemättä jäänyt. 

 

 

Rebereeni

Kalevan lauantain aamuvuorolla järjestettiin rebeintro ja siihen tietysti ilmoittauduin. Kymppitonnin vehje, joka tarvitaan lähinnä jos aikoo sukeltaa satametriseen luolaan, ei ole ihan ensimmäisenä ostoslistalla. Mutta voihan sitä koeajaa.

Omat sukellusvarusteeni ovat avoimen kierron laitteita ts. ilmaa tulee pullosta keuhkoon ja sitä höngitään ulos veteen. Laite joutuu säätämään suuhun syötettävän ilman painetta syvyyden mukaan, jotta ilma pääsee pullosta ulos ja keuhko pystyy laajenemaan ympäröivää painetta vasten. Muuten laitteen ei tarvitse tehdä juuri mitään muuta kuin pysyä toimintakuntoisena erilaisissa olosuhteissa.

Tällaisia laitteita käyttää suurin osa sukeltajista. Kun halutaan syvemmälle tai pidentää sukellusaikaa, pullon ilma korvataan rikastetulla eli happipitoisemmalla ilmalla, jotta saadaan ylös tullessa sukeltajantautia ja syvällä syvyyshumalaa aiheuttavan typen suhteellinen osuus pienemmäksi. Happea ei kuitenkaan voi lisätä loputtomiin, koska se alkaa olla paineessa myrkyllistä. Puhdasta happea hengittämällä ei voi sukeltaa yli kuuden metrin syvyyteen.

Kun hapen ja typen matemaattiset suhteet on kaluttu loppuun, täytyy typen tilalle keksiä jotain muuta. Helium on muuten hyvä, mutta maksaa paljon. Lisäksi syvällä kaasuseosta, oli se mitä tahansa, kuluu valtavan paljon. Sadan metrin syvyydessä kulutus on kymmenkertainen pintaan verrattuna, joten alkaa tehdä tiukkaa saada raahattua niin monta pulloa, että ennättää sinne alas ja takaisin ylös huomioiden sukeltajantaudin välttämiseksi tehtävät turvapysähdykset.

Rebreather eli hengitysilmaa kierrättävä laite ei ole mitenkään uusi keksintö, ainakin ajatuksena itse asiassa vanhempi kuin avoimen kierron laitteet. Siinä missä avoimen kierron laitteissa kehitys on ollut kiinni Cousteaun ja kumppaneiden kokeiluista sekä materiaalien ja mekaniikan kehittymisestä tarvittavalle tasolle, on suljetun kierron toiminnallisuus varmaan odotellut pääasiassa tietotekniikkaa. Oletan, en tiedä.

Suljetun kierron laitteesta ilmaa ei puhalleta ulos, vaan se palaa takaisin apukeuhkoon. Siellä olevaa ilmaa sitten mittari mittailee ja lisää puhauksen happea, jos se näyttää vähentyneen liiaksi. Ulos puhalletussa ilmassahan on aina suurin osa happea tallella, ihminen on tehoton olento. Vähän kun välillä lisätään ja suodatetaan hiilidioksidi suodattimella pois, niin mukana ei tarvitse kantaa paljonkaan kaasua. Diluentti (yleensä ilman typpi tai typpi ja helium) ei kulu muuten kuin laskeutuessa (kiertoon tarvitaan enemmän kaasua, jotta tilavuus säilyy paineessa) ja noustessa (kaasua puhalletaan nenän kautta ulos kierrosta).

Itse laite oli varsin massiivinen ja monimutkaisen oloinen, mutta valmiiksi säädetyn paketin käyttäminen ei ollut kovin hankalaa. Ulos puhallus ja suukappale suuhun ja vivulla auki ja pois otettaessa vipu kiinni. Vipu estää veden pääsyn kiertoon. Hieno tietokone vilkutti numeroita ja silmän edessä oli HUD, joka kertoo ledeillä happitilanteen. Vaikka altaassa oltiin, kannettiin mukana koko ajan bail out -pulloa, eli kevyttä avoimen kierron versiota. Mikä tuntuu hyvältä periaatteelta. Voisi olla kolkko tunne, kun tietokone siellä sadassa metrissä yhtäkkiä ilmoittaisi että järjestelmävirhe, ota yhteyttä tuotetukeen.

Hengittäminen oli helpompaa kuin tavallisella regulla. Vastetta ei tuntunut juuri ollenkaan ja kun kuplia ei tule ulos, fiilis oli hyvin erilainen. Rullaavampi. Kun se normaalisti menee krooh-PLURURRURRUR, niin nyt hengitykseen ei juuri kiinnittänyt huomiota.

Tasapainotus oli märkäpuvussa vaikeaa. Kuivapuku olisi helpottanut hiukan, mutta suurin ero oli siinä, että hengittämällä et voi vaikuttaa nosteeseen yhtään. Keuhkoista ulos tuleva ilma menee apukeuhkoon eli selkään sijoitettuihin pusseihin ja sielä se palaa omiin keuhkoihin. Hengitit siis sisään tai ulos, niin oman ja apukeuhkon yhteenlaskettu tilavuus pysyy samana. Säätää voi siis ainoastaan liivillä.

Hyvä kokemus, toivottavasti tätä pääsee toistekin kokeilemaan.

Talvehdintaa

Joulun aikaan uimahallivuorot olivat tauolla, mutta nyt altaaseen taas pääsee. Sunnuntaiaamun varhaisvuorolla 8-10 tuntuu olevan eniten osallistujia ja se sopii parhaiten myös omaan rytmiin.

Altaassa oli melkoinen määrä eri seurojen kurssilaisia ja muuta väkeä suorittamassa erilaisia manöövereitä. Ei ole turhaan silli kehittänyt kykyä vaihtaa suuntaa parvena. Muuten loppuisi silliaivoiselta väistellessä vektorilaskentakapasiteetti.

Kesällä keskityttiin sukeltamaan tilanneharjoitelun kustannuksella. Altaassa huomasi, että etenkin maskin irrottelua ja ilman maskia toimimista on syytä harjoitella ahkerasti. Muutaman kerran sai taas kakoa, ennen kuin keho suostui uskomaan, että suun kautta voi hengittää vaikka nenässä on vettä. Ulospuhalluskin tulee inhasti nenään ja silmiin, joten tuota epämukavuutta on syytä kerrata jatkuvasti, että äkkitilanteessa ei järkyty. Voisi olla hyvä idea ottaa maskin riisuminen ihan vakiotoimenpiteeksi joka sukelluksen aluksi. Alkuun voisi muutenkin käyttää hiukan enemmän aikaa ja katsella pinnan alla hetki tasapainoa ja suuntaa, ennen kuin liikkuu yhtään mihinkään.

Harjoittelimme nyt varusteiden riisumista pinnan alle ja sukeltamista niiden luo. Kuten todettua, maskitta tuntui alkuun tosi hankalalta toimia. Kokeiltiin myös varusteiden vaihtoa sukellusparin kanssa. Vaikea keksiä todellista tilannetta, jossa pitäisi vaihtaa varusteita jonkun kanssa, mutta harjoituksena erinomainen. Regulaattorien vaihto ja jo pelkästään pohjassa pysyminen ilman liiviä edellyttää jonkinlaista yhteistä suunnitelmaa ja rytmitystä. Parhaaksi pukeutumistavaksi osoittautui: toinen käsi lenksun läpi ja selälleen pohjaan paketin päälle, remmit kiinni ja pyörähdys mahalleen.

Veneen suhteen sisäsäilytys oli kyllä niin onnistunut päätös, että en osaa lakata onnittelemasta itseäni. Mukava tietää, että se on siellä turvassa ja lämpimässä. Kävimme joulun jälkeen laittamassa akut laturiin ja suunnittelemassa modauksia. Tuuletukseen tulee aurinkokennotuuletin ja katolle kenno akkujen lataukseen. Lisäksi voisi hiukan vahailla ja lakkailla puupintoja ja korvata vanhan karttaplotterin tabletilla ja GPS-kartalla. Se toimisi samalla kirjojen luvussa ja televisiona. Lisäksi vähän usb-pistokkeita, haka pitämään kattoluukkua auki, ledi uimatason pohjaan ja ehkä hiukan hyllytilaa. Kyllä tässä kevään saa kulumaan veneilykauden alkua odotellessa.

Tasapainottelua ja telakointia

Vene siirtyi talviunille, mutta sukellusta syksy ei haittaa. Sama kuuden asteen lämpö sieltä syvemmältä löytyy joka tapauksessa, joten viilenevä keli kiusaa vain vaatteita vaihtaessa.

Lokakuun alussa kokoonnuttiin Kaatialaan seuran syysleirille, tuttuun mökkiin perjantaista sunnuntaihin. Kelin ja seuran puolesta nuotiolla jaksoi hyvin istua kaksi päivää aamusta iltaan, kun välillä kävi vähän kastelemassa itseään. Nuotiolla istuminen onnistui paremmin kuin sukellus, jossa koin tasapainollisen taantuman.

Ilman poistaminen puvusta pääsi vähän huomaamattakin muodostumaan ongelmaksi ja aloin ylikompensoida sitä ja kehitin itselleni samanlaisen pohjaa nuohoavan tyylin, jota monni harrastaa akvaariossa. Meni hetkeksi aikaa vähän hankalaksi, kun energia hävisi eteenpäin raahautumiseen ja ilmankulutus kaksinkertaistui.

Se ilma kuitenkin poistuu puvusta nyt ihan hyvin, kun vähän parantelin tekniikkaa ja käärin (aluspuvun) hauiksen ympärille ilmastointiteippiä. Luulen että tuo ongelma on nyt suurimmilta osin selätetty sekä teknisesti että henkisesti ja nosteen säätäminen onnistuu taas. No, hiukan tiputtiin pohjaan taas viime viikonloppuna, mutta se oli tilapäinen häiriö.

Kaatialassa käytiin vedessä neljä kertaa ja sen jälkeen on jo koettu Liesjärvi Himoksen lähellä, Särkijärvi Vuoreksen sillan alla ja Heramaanjärvi Kangasalla. Kaatiala meni pääosin sählätessä ja uudelleenkouluttautuessa, mutta Särkijärvi oli taas oikein kiva. Pohjassa oli niitä jänniä liejussa viilettäviä pikkukaloja ja ahvenia. Iltasukelluksella tuli jo aika pimeää, mikä loi varsin jännän fiiliksen pintaan noustessa.

Sukellusten lisäksi tapahtui veneen vaellus talvisuojaan Ylöjärvelle. Päädyin sitten kuitenkin hommaamaan lämpimän hallin välttyäkseni telineiden nikkaroinnilta ja huolestumiselta, jos ulkona tuulee ja pakastaa. Hyvä näin, hinta ei ole valtavan paljon isompi verrattuna ulkosäilytykseen ja hallissa voi käydä tekemässä pientä huoltoa.

Ulkoilu.com 2016-10

Heramaanjärvellä olen ollut muutaman kerran saunomassa, mutta en koskaan sukeltamassa. Jos portti ei ole auki, jää kantomatkaa turhan paljon. Nyt naapuriseura oli järjestänyt portin auki ja päästiin hurauttamaan veden viereen. Järvi vaikuttaa suorastaan luonnottoman kirkkaalta pinnalta katsoen, mutta veden alla oli yllättävän sameaa ja vähän nähtävää. Harjoituksen puolesta meni tosi hyvin, monipuolisella mokailulla tulee harjoiteltua erilaisia ja sattumanvaraisia tilanteita, joita olisi tosi vaikea kehittää tarkoituksella.

Opittua

  • välivesissä edetessä pitää seurata joko pohjaa tai, jos pohjaa ei näe, syvyysmittaria ihan koko ajan. Kiihtyvä vauhti molempiin suuntiin (ilma keuhkoissa ja puvussa laajenee paineen vähetessä eli noste lisääntyy noustessa – ja toisin päin) tarkoittaa sitä, että alkanutta syvyyden muutosta on paljon hankalampi korjata, jos reagointiaika venyy edes vähän. Tällä kertaa tiputtiin pohjaan.
  • täysin läpinäkymättömässä mutapilvessä on helpointa, jos tuntee pohjan kädellään tai edes nenällään. Muuten on ihan mahdotonta tajuta suuntia ja päätyy uimaan päänsä mutaan 45 asteen kulmassa. Onneksi kukaan ei näe sitä ja asia paljastuu vain, jos itse kirjoittaa siitä blogiin

Hetkellisen tasapainottomuuden jälkeen hauskuus ja rentous siis palasi touhuun. Lisäksi ostin valtavan kiinalaisen lampun, joten enää ei tarvitse seurailla kateellisena kaverin keilaa. Näistä lampuista on tietysti mielipiteitä yhtä paljon kuin käyttäjiä (no ei kyllä oikeastaan pidä paikkaansa, mielipiteitä on kaksi: vaarallinen ja epäluotettava, orpojen pandojen pienin verisin tassuin kokoama laite tai jännä vekotin, jonka oikeasti osti vain kokeillakseen toimiiko se, kun oli niin halpa), mutta onhan se ihan järkevä peli. Kestää todistetusti ainakin 20 metriä syvää ja palaa noin 1,5 tuntia eri pari sukellusta. Ei häviä ainakaan silmämääräisessä kirkkaudessa yhtään niille 500 euron vehkeille ja maksoi kuitenkin latureineen vain 50 euroa. Moraali ja laillisuus ja blaa blaa, mutta kyllä pitää ostaa kun halvalla saa.

Ostettu
Lamppu 14000LM 70W 7* XM-L2 LED Diving Flashlight Torch 200M Underwater Waterproof LED Flash Light Lantern+ 3*26650 Batteries+ Charger
aliexpress.com, 56 € postikuluineen (2016-10-01)

Kohteessa: Kurun louhos, Kaupinoja

Kurssin viides ja viimeinen avovesisukellus tehtiin tuttuun Kurun louhokseen. Nyt muutamankin kerran jälkeen huomaa jo, miten paljon kokemus helpottaa lähtöä. Ei se valmiiksi laittautuminen loppujen lopuksi niin hankalaa ole, kun vaan tasaisesti touhottaa jotenkin järkevässä järjestyksessä. Kuivahanskojen tilalle hankkimani 3 mm neopreenihanskat helpottavat todella paljon ja riittävät lämmikkeeksi vajaan kymmenen asteen lämpötiloissa.

Kurun louhos 2016-07-01

Harjoittelimme aluksi suunnistusta lätäkön keskellä sojottavalle tolpalle. Melkein löydettiinkin, ainakin olimme pinnassa tarkistaessamme oikealla puolikkaalla ja tolppa oli näkyvissä. Tämän jälkeen sukelsimme suppilon pohjaan ja palasimme sieltä hissukseen takaisin. Kurun seinämät ovat aika mielenkiintoisia tutkittavia. Kallioleikkeiden alatasoilta löytyi  hauskoja valkoisia pikkumatoja tai toukkia.

Suppilon pohjassa oli leijuvaa lietettä ja näkyvyys lopulta muutamia senttejä. Pääsävyltään ruskeassa vedessä näkyvyyden väheneminen on hankala huomata, ennen kuin ui nenänsä kiveen. Erikoinen fiilis, kun lipuu hissukseen lamppu posken vieressä ja näkee seinämän vasta 10 sentin päässä. Hyvä kokemus, totesin ihan itse, että kannattaa uida aika hiljaa, jos ei näe mitään. Veden lämpötilaraja oli tosi selkeä, jossain 5-6 metrin syvyydessä tuli oikein äkkihiki, kun lämpötila yhtäkkiä pompahti.

Ilman poistaminen hihasta oli edelleen vähän työlästä ja jalasta veti jossain kohtaa suonta, mutta muuten sujui hyvin. Valvontakomission vanhat herrat kommentoivat, että jalat painuvat liikaa alas. Täytyy tarkkailla tätä ja lisäksi täytyy muistaa liikutella jalkojaan enemmän, että pääsee tuosta suonenvedosta. Lisäksi täytyy muistaa riisua maski kaulalle. Se on otsalla paljon tyylikkäämpi, mutta sitten jonkun pitää hakea se pohjasta. 

Sukellusloki, pe 1.7.2016

  • kesto 42 min
  • maksimisyvyys 14,1 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 6 C
  • SAC 20,1 l / min

Viikkosukellukset jatkuivat Kaupinojalla seuraavalla viikolla. Olen joskus ennenkin nähnyt järven, mutta louhoksen tyvenen jälkeen aallokko yllätti sukeltajan. Aallokon takia varusteet oli helpompi laittaa ensin valmiiksi ja kävellä veteen, eikä yrittää pukea siellä keinuessaan. Liivi täynnä on normaalisti mukava lekutella vedessä selällään, mutta aallokon kasvaessa hupi laimenee. Varusteet painavat sen verran paljon, että kellunta tapahtuu aaltojen puolivälissä eikä päällä.
Sukelluksen alku sujuikin kuin sorsalla, jolla puolisukeltajana on varmaan koko ajan keskimäärin vähän hankalaa.

Kaupinoja 2016-07-05

Veden alla näkyvyys oli paikoin melko heikko ja sai edetä käsikopelolla. Lampun valossa leijumöhnä muodosti kekseliäitä rastereita. Useammankin kerran olin laskemassa kättäni kallion päälle, mutta kallio olikin  vain valon heijastus. Vähän rannemmaksi siirryttyämme vesi alkoi selkiintyä. Massiivisia vedenottoputkia ja rannan kivikkoa oli kiva tutkiskella. Aaltojen vaikutus tuntui selvästi vielä 2-3 metrin syvyydessä rantakivillä istuskellessa.

Suunnistus nyt taas sujui siihen malliin kun se sujuu, eli pääsimme johonkin kohtaan ja kävimme sitten pinnassa katsomassa missä ollaan. Vaikka paluusuuntaa vähän tarkistelisikin, niin vähän aikaa kun seurailee putkea katsomatta suuntaa tai yli- ja aliarvioi kulkemansa matkan, niin lopputulos on vähintäänkin vaihteleva. Isoja putkia olisi hyvä seurata, mutta täytyisi ensin hahmottaa, mihin suuntaan ne kulkevat. Onneksi avovesissä on hankala eksyä kovin pahasti, kunhan pysyy samassa järvessä. 

Oikein mukava sukellus tämäkin ja hyvä että saatiin hiukan aaltoja harjoiteltavaksi.

Sukellusloki, ti 5.7.2016

  • kesto 39 min
  • maksimisyvyys 6,8 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 16 C
  • SAC 21,4 l / min

 

Kohteessa: Kaatialan louhos

Kaatialan louhos löytyy Kuortaneelta, noin 150 kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Mukavaa maisemaa ja nopeahko, lähes kameraton tie Tampereelta saakka.

Perillä seuralla oli vuokralla viihtyisä mökki. Koska samaa mökkiä on suunnilleen samalla porukalla käytetty noin 20 vuotta, oli mukana kyllä ihan kaikki mitä voi keksiä: pressua nuotiopaikan päälle, katos kompressorille, kiinnitysliinoja joka tarpeeseen, kelpoisia koiria keppiä noutamaan jne. Mökissä ei tosin tullut juuri käytyä, koska nuotiopaikalla oli mukavaa juttua, olutta ja makkaraa. Autossa oli oikein hyvä nukkua, kun aurinko ei paahtanut sitä kuumaksi. Toisaalta ilma oli kuitenkin sen verran lämmin, että kosteuskaan ei haitannut ja sateen kastelemat vaatteet sai kuivattua parhaiten pitämällä ne päällään. Talviturkkikin on nyt kastettu ts. uitu on ihan kuivapuvutta.

Kaatiala 2016-06 I

Puvun vedenpitävyys oli vähän kysymysmerkki Kurun louhoksen kastumisen jälkeen. Mutta hyvinhän se piti. Kurussa vetoketju oli ilmeisesti jäänyt hiukan auki. Sulkiessa pitää muistaa lopussa nykäistä pienen pykälän yli ja vetoketjun sulkija ei sitä varmaan ollut huomannut. Sittemmin olen osannut ohjeistaa.

Puku vaikuttaa vettä pitäessään oikein mainiolta. Kaulamansetti kannatti vaihtaa neopreeniseen. Pitää vettä ihan hyvin ja pystyy vielä hengittämäänkin. Puvun hihaventtiili – joka on tarkoitettu ilman poistamiseen – vaatii vielä hiukan treeniä. Ilma ei poistu vain kättä kohottamalla, vaan venttiiliä pitää vähän hytkyttää. Aluspukuni on varmaan sen verran pöyheä, että se sattuu helposti venttiilin aukkoihin.

Perjantaina, ensimmäisellä sukelluksella, oli muuten oikein mukavaa, mutta tuo ilman poistaminen jäi suorittamatta ja tein korkkinousun. Syvimmillään käytiin noin 15 metrissä ja kun sieltä alettiin nousta, niin laajeneva ilma ja lisääntyvä noste teki kepposet ja kävin kurkkaamassa pinnassa. Otti vähän korvien päälle, enkä saanut painetta enää tasattua edes muutamassa metrissä. Onneksi ehdittiin sukeltaa leppoisa puolituntinen ennen jojotustani. Ahveniakin näkyi.

Lauantaina jatkettiin samaan tyyliin, kierreltiin pohjaa reilu puoli tuntia ja lopuksi tehtiin maskin tyhjennystä ja vaihdeltiin regulaattoria. Ilman poistaminen oli edelleen vähän hankalaa, mutta nyt osasin jo kiinnittää siihen huomiota ja tarkkailla nostetta matalampaan tullessa. Sunnuntaina jatkoin venttiilin vatkaamista ja uskoakseni sain siihen nyt tuntuman. Hyvä että sen kanssa joutui vähän jumppaamaan, pysyy asia paremmin mielessä ja touhu turvallisena.

Sunnuntain sukelluksella lähdimme toisen peruskurssilaisen Janin kanssa parina ja Vesa väijyi syvyyksissä valvomassa touhuamme. Näimme aiemmilla sukelluksilla bussipysäkin merkin, jonka yritimme nyt löytää uudelleen itse kompassin kanssa suunnistamalla. Ihan erilaista hommaa, kun yrittää itse miettiä minne menee. Kompassin avulla voi kyllä katsoa missä on pohjoinen ja sitten voi uida siihen suuntaan, mutta äkkiä opittiin, että:

  1. näet vain muutamat metrin, joten jokaisen suunnan tarkistamisen jälkeen tulee helposti uitua ensin suoraan sille katsomalleen kiintopisteelle ja sitten vielä vähän vinoon, kun ei jaksa koko aikaa tarkistaa suuntaa
  2. etenemisnopeus vaihtelee niin paljon, että kuljetun matkan arviointi on tosi hankalaa
  3. yleisimmät käsimerkit käsittelevät aiheita ”Missä kohde on / missä ranta on / missä me olemme” ja versioita aiheesta ”Ei aavistustakaan”

Kaikkien yllätykseksi pysäkkimerkki kuitenkin, aivan yllättäen ja sattumalta, löytyi noin puolen tunnin jälkeen. Luulin että olemme jo ihan muualla, mutta olimme vahingossa suorittaneet kattavan etsintäkuvion kiertämällä ympyrää. Tavoite siis saavutettiin ja sen jälkeen harjoiteltiin vielä hiukan nousua sukellusparin ilman varassa ja tajuttoman pelastamista pohjasta. Hyvä onkin harjoitella, yllättävässä  tilanteessa olisi hyvä olla vähän automaattiohjausta käytettävissä.

Antoisa oli leiri ja seura vallan erinomaista, seuraavaan kertaan!

Kaatiala 2016-06 II

Sukellusloki, pe 17.6.2016

  • kesto 29 min
  • maksimisyvyys 15,3 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 8 C
  • SAC 21,9 l / min

Sukellusloki, la 18.6.2016

  • kesto 46 min
  • maksimisyvyys 13,5 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 9 C
  • SAC 15,5 l / min

Sukellusloki, su 19.6.2016

  • kesto 47 min
  • maksimisyvyys 10,8 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 10 C
  • SAC 21,1 l / min

Kohteessa: Kurun louhos

Viimein päästiin kastamaan avoveteen Kurun louhoksessa. Louhos sijaitsee n. 50 km Tampereelta pohjoiseen. Toukokuun alku jatkui tänään täysin aurinkoisena ja lämpötila pyöri parinkymmenen asteen korvallisella, joten päivä oli mitä sopivin vietettäväksi ulkosalla.

Pukeutuminen paksuun kerrastoon ja sulloutuminen muovipussiin auringon paahteessa on melko lämmittävä kokemus. Aikaa meni yllättävän paljon kaulamansetin asettelussa ja etenkin hanskojen mansettien rullaamisessa puvun rannemansettien päälle. Tämä hanskasysteemi on kyllä tosi vaikea. Ainakaan hanskat kädessä mansettia ei saa mitenkään paikalleen ja hiki valuu silmään ja tulee jano. Kauhean vaikea keksiä prosessia, jolla toinen käsi olisi koko ajan ilman hanskaa, että voisi pukea hanskan siihen toiseen käteen. Täytynee kokeilla miten neopreenihanskoilla pärjäisi ja jos pärjää huonosti, niin täytyy hankkia ranteisiin renkaat, joiden päälle hanskan kaulat voi pingottaa. Tai sitten sellaiset ruuvattavat ranneliitokset.

Pukeutumisen jälkeen vesi tuntui mahtavan viileältä. Vain toinen hanska vuosi heti, toinen yllättäen kuitenkin piti vettä kaiken aiheuttamansa harmin jälkeen. Painot riittivät juuri ja juuri viemään pinnan alle, kun vähän potkaisi vauhtia. Aiheesta on varmaan monenlaista mieltä, mutta itsestäni on mukavampaa juuri ja juuri upota miniminosteella. Syvemmälle mennessä uppoaminen joka tapauksessa nopeutuu (koska vähäkin ilma puvussa ja liivissä puristuu kasaan ja aiheuttaa vähemmän nostetta).

Pinnan tuntumassa näkyvyys oli n. 15 senttiä, mikä teki sukelluskaverin seuraamisesta aika hankalaa. Kun rannasta päästiin irti ja syvemmälle, niin alkoi näkyvyyskin koheta. Maisema oli kyllä erittäin vihreä (kts. kuvat alla), mutta se loi toisaalta hauskan epätodellisen tunnelman. Louhos laskeutui portaittain ja teräväreunaiset seinämät ja irtokivet piirtyivät hienosti pintaa vasten. Suunnista ei kyllä ollut mitään hajua, kun oltiin hetken aikaa pyöritty ympäri pyöreää, porrastettua suppiloa. Vesa onneksi osutti meidät pintaan oikeassa paikassa, eikä joutunut häpeään. Saattoi kyllä katsoa kompassia.

Uimisen jälkeen siirryttiin nauttimaan auringosta nuotion ääreen. Perustamassani sivukeittiössä kiehautin kahvit Varustelekan risukeittimellä ja brittiarmeijan pakilla. Toimiva kokonaisuus. Ennen keittelyitä suoritin kuitenkin vartin verran hytinää. Jossain vaiheessa pukuun oli alkanut valua vettä. Viisiasteista sellaista. Syvimmässä kohdassa veden tunsi jo hölskyvän jaloissa ja rantaan kivutessa jaloissa oli hyvinkin ämpärillinen. Per jalka. Vaikka vedessä ei tuntunut kovin kylmältä, niin kyllä rannassa jo tuntui. Kuivien vaatteiden vaihtamisen jälkeen lämpö palasi, kuten se tuppaa tekemään. Täytyy kuitenkin hiukan tutkia tuota pukua ja selvittää, miten sen saisi vuotamattomaksi tai ainakin vähemmän vuotavaksi.

Kokonaisuudessaan ensimmäinen oikea sukellus oli hieno kokemus. Elottomia kiviäkin on aika kiva katsella. Näkökulma on ihan erilainen kuin maan päällä, kun voi seurailla seinämän muotoja ylös ja alas tai leijua yli lohkareikon.

Sukellusloki

  • kesto 30 min
  • maksimisyvyys 11,4 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 5 C
  • SAC 27,1 l / min

2016-05-05 Kurun louhos

Pelastusharjoituksia

Kevät ja jäiden lähtö lähestyy ja avovesiaika alkaa olla lähellä. Altaassa on hyvä harjoitella, mutta vaihtelu näkymissä on toki jo paikallaan. Kyllä altaassa tosin viihtyvät viikoittain myös monet niistä, jotka osaavat jo. Joku sukeltaa laitteilla kokeillakseen jotain uutta vehjettä tai muuten vaan, mutta vielä useampi vesijuoksee tai tulee paikalle vain tapaamaan tuttuja. 

Pullossa oli vielä jonkin verran ilmaa ja käytimme sen nyt pelastamisharjoituksiin ja muuhun temppuiluun. Harjoittelimme ensin hätänousua, eli pintaan nousua kun ilma loppuu. Neljästä metristä voi nousta viistosti, jolloin se on vähän sama kuin nousisi syvemmältä. Hengittämättä noustessa oleellista on, että pitää yllä pienen puhalluksen tai ainakin kurkun auki, jotta laajeneva ilma ei vahingoita keuhkoja. Sen verran hitaasti pitäisi puhaltaa, että puhallettavaa riittää ainakin lähelle pintaa.

Tajuttoman sukeltajan pelastaminen tehtiin tarttumalla takaapäin oikean kainalon alta siten, että regulaattoria voi pitää pelastettavan suulla. Toisella kädellä säädetään pelastettavan liiviä ja sitten vaan rauhallisesti kohti pintaa. Tärkeää on käyttää toisen liiviä. Näin ainakin se tajuton kaveri pääsee pinnalle, jos nousun aikana tapahtuu jotakin ja joudutte erilleen. Pinnalla liivi täyteen ja pelastunut kaveri jää iloisesti kellumaan. Harjoitusuhri Vesa hengitti itse, joten tekohengitystä ei tarvittu.

Tehtiin myös stressitesti siten, että riisuttiin välineet neljään metriin pohjaan ja tultiin pintaan. Sitten sukellettiin pohjaan ja puettiin ne takaisin. Kuulostaa helpolta, mutta kyllä tuotakin oli ainakin minun hyvä harjoitella. Pohjassa aika tuntuu etenevän aika vauhdikkaasti, kun yrittää hamuta regulaattoria suuhunsa.

Opittua:

  • harjoittele ja kehitä refleksiksi se, että puhallat hissukseen ulos aina kun olet veden alla ilman regulaattoria
  • kun haet regulaattoria veden alla, keskity aluksi ihan pelkästään siihen, että saat sen suuhusi. Muutama sekunti johtojen järjestelyä, regulaattori ensin väärin päin suuhun tai jokin muu häiriö, niin tekemiseen alkaa tulla kiireen tuntua

 

 

Kuivapuvun kastaminen

Uudenuutukainen kuivapuku pääsi tänään ensi kertaa altaaseen. Piti vettä, kuten toivottua olikin. Kaulamansetti oli kattilan päällä venytyksessä yön yli, mutta on se edelleen melko piukea. Venyttämisen lisäksi mansetista voi leikata hiukan pois, mutta en nyt ainakaan ihan vielä viiltele uutukaistani. Ehkä kaula kaventuu ajan myötä.

Sukeltaminen kuivapuvun kanssa oli yksinkertaisempaa kuin kuvittelin ja kun vauhtiin pääsi, niin oikeastaan hurjan paljon helpompaa kuin liivillä. Koska ilma on raajoissakin, saa itsensä tasapainotettua ihan eri tavalla. Jos jalat alkava vajota, voi laittaa pään hetkeksi pohjaa kohti ja antaa puvussa olevan ilman pulputtaa jalkoihin.

Pidin puvun alla mahdollisimman vähän vaatetta, mutta kyllä lämpimässä altaassa kuuma tulee. Toisaalta veden viileyden kyllä tuntee puvun puristuessa ihoa vasten, joten jokin fleesemäinen kerros on hyvä pitää alla lämpimässäkin. Myös siksi, että se imaisee hien. Muutenhan tunne on kuin olisi pukeutunut muovipussiin.

Sukellustiedot jäivät viimeksi siirtämättä kellosta tietokoneelle. Neljän metrin syvyisessä altaassa ei kovin erikoisia profiileja saa luotua, joten asia unohtui. Nyt siirsin ja sain mukaan myös sellaisia tuloksia, joissa näkyy ilmankulutus. Mittarihan ei ollut mukana ihan ensimmäisillä kirjatuilla kerroilla.

Lukema kirjataan pintakulutuksena eli laite laskee ilmamäärän, jonka olisi kuluttanut pinnalla samassa ajassa. Paineen kasvaessa myös ilman kulutus kasvaa, koska keuhkoihin pitää turauttaa enemmän ilmaa, jotta ne laajenevat saman verran kuin pinnalla.  Omat lukemani vaihtelivat yllättävän paljon. Alimmillaan sukelluserän keskiarvo oli 16.8 l / min ja korkeimmillaam 26.8 l / min. Erikoista, koska en tiedostanut tekeväni mitään eri tavalla. 

Ensi viikonloppua olisi vuorossa altaiden pesua Kalevassa ja Pyynikillä. Yritän ennättää mukaan molempiin.

Opittua:

  • puvun kanssa liivi on vain turvavaruste, sitä ei ole normaalisti tarpeen käyttää lainkaan ja ilmaa puhkutaan vain pukuun
  • koska ilma lähtee puvusta käsivarressa olevan venttiilin kautta kun venttiili on ylinnä, joutuu aluksi hieman keskittymään kätensä sijoitteluun
  • jos jalkoihin menee liikaa ilmaa, paras tapa palauttaa itsensä tasapainoon on vetää jalat koukkuun ja käännähtää sykkyrässä oikein päin
  • jos puvun venttiili jää puhaltamaan, tempaistaan täyttöletku irti. Kannattaa opetella miten se irtoaa

Liivi ja kello uimassa

Maresin liivi lennähti Espanjasta Suomeen luvatussa kolmessa päivässä. Hyvin sopivasti, koska pyhien ajaksi katkenneet hallivuorot jatkuivat tänään ja nyt oli ensimmäinen tilaisuus kastella sekä liivi että sukellustietokone

Liivi vaikuttaa tukevalta ja laadukkaalta. En ollut sitä tilatessani tiedostanut, mutta se on myös melko hyvin taiteltava. Koska koko liivin pituinen selkälevy taittuu, liivi menee pituussuunnassa kaksin kerroin ja olkahihnojen lukoilla sen saa pysymään kasassa. Taittuu vielä paremmin, kun irrotettavat painotaskut ottaa pois.

Käyttömukavuuskin on ihan toista luokkaa, kuin kokeilemillani vanhemmilla liiveillä. Selässä oleva rakko ei rajoita liikkumista ja pehmusteidensa ansiosta liivin saa kiristettyä napakaksi paketiksi, joka ei liiku eikä hölsky kääntyillessä. Sain nyt ensimmäistä kertaa tasapainon pituussuunnassa kohdilleen ja pystyin kellumaan vaakasuorassa. Ennen jalat ovat pyrkineet kohti pohjaa. Lisäksi huomasin, että kun liiviin pumppaa sopivasti ilmaa, voi pinnalla kellutella selällään kuin saukko. Tämä oli hyvä ostos.

Mares Hybrid Pure

Painotaskuja on kaksi. Taskussa on punainen kahva, josta sen saa kiskaistua pois tupestaan. Koska toinen puoli taskusta on kovaa muovia, sen saa helposti paikalleen ja lyipainoa ei tarvitse ohjailla tai sovitella. Aika toimivan tuntuinen systeemi: tasku pois, paino paikalleen ja tasku takaisin. Yksinkertaisempaa kuin lyijymötin ujuttaminen kiinteään taskuun saati vyöhön.

Mares Hybrid Pure - irrotettava painotasku irrotettuna

 

Mares Hybrid Pure - irrotettava painotasku paikallaan

Sukellustietokone ei päässyt esittämään ihan parastaan neljän metrin syvyydessä uima-altaassa, mutta tulipahan testattua, että pitää vettä. Muuten ei huomautettavaa, mutta patteri väitti välillä olevansa lopussa. Toivottavasti syynä on vain pitkä varastointi ja uusi kestää yli puoli tuntia. Nyt lämpimään nostettuna kello ei kyllä enää hälytäkään, joten en vaihda patteria ihan vielä.

Suunto DM5 ja Movescount näyttävät sukelluksesta suunnilleen samat tiedot. Syvyysprofiili on se mielenkiintoisin tässä vaiheessa, kun painemittari ei vielä ollut käytössä. Laitan sen paikalleen kun saan omat regulaattorit, lainavarusteisiin sitä ei viitsi ruuvata. 

Suunto_DM5a

Suunto DM5, sukellusloki