Kategoriat: Sukelluskohteet

Koti / Sukellus Kategoriat "Sukelluskohteet"

Kesä käyntiin

Vene oli Mustanlahdesssa jo huhtikuun puolella, eli hyvissä ajoin ennen vappua. Vaikka vesi on kylmää, niin auringonpaisteessa tarkenee touhuta oikein hyvin. Hallissa asennettiin jo aurinkopaneeli ja muuta pientä. Satamassa jatkoin siivoilemalla ja lisäämällä pari säilytyshyllyä. Johdoissa oli jonkin verran kosketushäiriöitä, joten niitäkin nitkuteltiin ja vaihdettiin akkukengät. Näillä valmisteluilla putputettiin toukokuun alussa ensimmäinen reissu Kuruun aivan mahtavassa säässä. Ensimmäinen yö veneessä oli hieno, oli juuri niin kivaa kuin muistinkin, kun herää ikkunoista paistavaan aurinkoon ja leppeästi liplattelee.

Vene ei enää Kurusta startannut, 40 vuotta näyttää olevan Volvo Pentan startin eläkeikä. Uusi startti laitettiin Wavemotorilla Naistenlahdessa ja vene palasi riviin 23.5. 

Tico 2017 kevät

Kevään ensimmäinen sukellus tehtiin Talviaisiin Oriveden lähellä. Tarkoitus oli mennä ihan toiseen järveen, mutta tie ei oikein päästänyt läpi. Neliveto ja vähän enemmän maavaraa pitäisi kyllä saada, mutta toki sitten aina löytyy tie, joka vaatii vähän enemmän ja kohta mennään telaketjuilla. Oma hupinsa on tuossakin, kun tuperretaan mäkeä ylös ja suunnitellaan, miltä puolelta kiveä voisi päästä. Jossakin sitä täytyy olla, joten miksei olisi auringon paisteessa metsässä ihmettelemässä.

Talviaisten Ruutana-järvi oli kirkas ja kiva, veteen kaatuneet rungot loivat hienon tunnelman.

 

Heti seuraavalla viikolla päästiin oikein asian kanssa sukeltamaan, kun etsimme kaverin kadonneen dronen Naistenlahden aallonmurtajan läheltä. Louhikossa vempain olisi hyvin voinut päätyä saavuttamattomaan kuiluun, mutta olikin tuurilla laskeutunut kuin tarjottimelle reiluun kymmeneen metriin. Hienoa että löytyi, mielenkiintoista kuulla toimintakunnosta. Ehti olla veden alla noin 48 tuntia.

Viikosukelluksella ehdittiin myös Särkijärveen Vuoreksen sillan pohjoispäähän. Samassa paikassa käytiin viime vuonnakin, mutta nyt suunnattiin hiukan toisin. Syvemmällä on tasaista mutaa, jossa risteilee pienten kummallisten kalojen jälkiä, mutta tällä kertaa en itse juuri nähnyt itse kaloja. Veteen kaatuneet puut ja veden alla kulkevat valtavat kaapelit olivat mielenkiintoisia tutkia. Sillan alla on sen verran paljon pystyssä sojottavia metalliputkia ja muuta roinaa, että paikallisten teinien ei kyllä kannattaisi sillalta hyppiä. Sanottiin, mutta hyppivät ne kuitenkin.

Kohteessa: El Cabrón, Gran Canaria

Nyt on sitten sukellettu ulkomaillakin. Kanarian saarilla on paljon päiväretkiä järjestäviä sukelluskouluja ja selvittelin jo ennen matkaa hotellini lähellä sijaitsevan 7 Maresin arviot. Tripadvisor on kyllä mainio tason tasoittaja, koska huonoja arvioita keräävät toimijat karsiutuvat tehokkaasti markkinoilta.

7 Mares oli hyvä valinta, varusteet kunnossa ja mukava henkilökunta. Ryhmässämme oli suomalainen, norjalainen, tanskalainen ja … kanadalainen. Joku taisi olla kokeneempi, mutta kohde oli helpoimmasta päästä ja soveltui hyvin kaikille.

Veteen mentiin hiukan hankalasti aaltojen kuljettamana. Atlantin aalto on vähän laakeampi kuin Näsijärven ja liukuma johonkin suuntaan kesti aika pitkään, mutta kyllä siitä alkoi päästä jyvälle. Tärkeintä ettei yrittänyt uida vastaan, vaan odottaa sen aikaa kun virta vei taas oikeaan suuntaan. Aaltojen voima tuntui vedessäkin vielä aika syvälle ja edellä uivista näki, kuinka veden mukana veivattiin metrikaupalla eri suuntiin.

Sukelsimme 7 millin märkäpuvuissa. Se riittikin mainiosti 18 asteiseen veteen. Suolavedessä ja paksussa puvussa 8 kg painoja vaikutti sopivalta. Ensimmäisellä sukelluksella näimme pitkäraajaisen hämähäkkimäisen ravun, värikkäitä pienempiä ja värittömiä isompia kaloja. Kohteen vetonaulat enkelihait ja rauskut eivät nyt tulleet vastaan, mutta osa porukasta näki ison mureenan. Pohja oli vaaleaa hiekkaa ja näkyvyys todella hyvä. Harmillista kyllä oma kamera ei lähtenyt käyntiin ja kuvaamatta jäi. Järjestäjä kuitenkin kuvasi ja lähetti muutaman otoksen.

Ensimmäisen sukelluksen jälkeen kuivattelimme auringossa pari tuntia eväitä napostellen, minkä jälkeen mentiin uudelleen veteen. Toisella sukelluksella hienointa oli matalamman osuuden jälkeen 15 metrin suora pudotus, jossa näki koko matkan alas asti. Kivikoksi luulemani muodot paljastuivat lähempänä parveksi kyynärän mittaisia kaloja, jotka tekivät hitaasti lipuen keskelleen tilaa ja jäivät piiriin ympärillemme.

Sukellusloki, ke 8.3.2017

  • kesto 30+35 min
  • maksimisyvyys 21,4 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 18 C

Sukelluskohteen kuvaus sukekelluskoulun sivuilla (englanniksi).

Ulkoilu.com 2017-03

Suomeen paluun jälkeen juhlittiin seuran pikkujoulut uimahallissa sukellellen ja suppaillen, videolle koostettuna tärkeimmät kaatumiset:

Ulkokauden päätös ja Diver’s night

Kausi 2016 alkaa olla käsitelty. Tällä kokemuksella en vielä jään alle mene, mutta joskus myöhemmin se olisi hieno kokemus. Tällä erää ulkokauden 2016 tunnusluvut ovat tässä:

Sukelluksia (lkm) 22
Keskiaika (min) 39,9
Aika yhteensä (h) 14,6
Keskisyvyys (m) 13,0
Maksimisyvyys (m) 22,3
Kylmin vesi 3
Kylmin ilma -7

Viimeiset viikkosukellukset tehtiin Riihiniemessä. Kerroista ensimmäinen oli taas suunnistuksen juhlaa, vaikka nyt mentiin kyllä tarkkaan kompassin mukaan. Suuntima ei vaan vastannut suunnitelmaa, kun sekoitin etelän ja pohjoisen. Seuraavalla viikolla suunnistettiin paremmin ts. katsottiin kompassia oikein päin ja löydettiin laiturille.

Laiturin puoleinen ranta on todella mielenkiintoinen katseltava. Löytyy kasvia, kalaa, kaljapulloja ja kaikkea muuta kivaa. Tavattiin rapujen ja ahventen lisäksi hauki, joka päästi ihan viereen, ennen kuin väisti laiskasti muutamaan metrin päähän. 

Uimarannalta lähtiessä syvenee hissukseen,  kunnes parinkymmenen metrin päässä tiputaan jyrkemmin. Tässä kohtaa alkaa myös kasvillisuus lisääntyä. Lapsena snorklattiin äkkisyvän reunalla ja napattiin haavilla pikkukaloja. Vihreään hämärään katoava rinne näytti jo silloin houkuttavalta. Meni muutama kymmenen vuotta, mutta pääsinpä kurkkaamaan rotkoon.

Laiturin alla on massiiviset ketjut, jota päättyvät betoniankkureihin laiturin ulkokulmissa. Rannasta katsoen ulommaiselta ankkurilta lähtee lanka, joka vie soutuveneen hylylle. Sieltä jatkuu lankoja eri suuntiin, yksi vie ilmeisesti Vehmaisten puoleiselle rannalle. Tällä kertaa riitti kuitenkin mainiosti se, että nähtiin legendaarinen soutuvene, Kaukajärven kuuluisin hylky ja lukemattomien nuotiotarinoiden lähde. Siellä se oli. Sisällä oli polkupyörä.

Viimeinen viikkosovellus oli sopivasti kauden onnistunein sekä teknisesti että näkymien puolesta. Monta hienoa järveä ehdittiin koluta ja näistä Kaukajärvi jäi parhaiten mieleen. Myös Särkijärvessä olisi kiva käydä uudelleen vähän aiemmin kesällä paremmassa valossa. 

Marraskuun ensimmäisenä lauantaina järjestettävä Diversnight kokosi Rauhaniemeen muutaman kymmenen sukeltajaa. Pyhäpäivä ja pikkupakkanen rajoittivat osallistujamäärää ja parin vuoden takainen 98 sukeltajan ennätys jäi voimaan. Tapahtumaan perinteisiin kuuluu kakun syönti ja lisäksi tarjolla oli makkaraa ja sauna. Lähtöä tehdessä kävi mielessä, että tässä saattaa tulla märkähanskoissa kylmä, mutta hyvin niiden kanssa pärjää. Ei vesikään tuosta enää kylmemmäksi muutu, joten todetaan märkähanskat voittajaksi.

Tapahtuman ideana on, että kello 20.16 mahdollisimman monta on pinnan alla. Teimme noin 25 minuutin sukelluksen 5-6 metrin syvyydessä ja palasimme rantaan syömään sitä makkaraa. Vesi oli kohtuullisen kirkasta ja isojen valonheittimien loisteessa oli juhlava tunnelma. Tämä oli sekä ensimmäinen yösukellus että ensimmäinen sukellus pakkasessa, eli kerralla tuli pari rastia lisää.

Opittua

  • pakkasessa regulaattorit vetävät pinnassa helposti jäähän ja jäävät puhaltamaan. Ala hengittää regulaattorin kautta vasta pinnan alla
  • riisu kuivapuku pian ennen kuin se on jäässä 
  • varaa tumput, jotka voit pitää käsissä veteen menoon saakka
  • myös jalat palelevat eniten ennen veteen menoa, kuivapuvun ohutpohjainen saapas ei paljon eristä

 

Tasapainottelua ja telakointia

Vene siirtyi talviunille, mutta sukellusta syksy ei haittaa. Sama kuuden asteen lämpö sieltä syvemmältä löytyy joka tapauksessa, joten viilenevä keli kiusaa vain vaatteita vaihtaessa.

Lokakuun alussa kokoonnuttiin Kaatialaan seuran syysleirille, tuttuun mökkiin perjantaista sunnuntaihin. Kelin ja seuran puolesta nuotiolla jaksoi hyvin istua kaksi päivää aamusta iltaan, kun välillä kävi vähän kastelemassa itseään. Nuotiolla istuminen onnistui paremmin kuin sukellus, jossa koin tasapainollisen taantuman.

Ilman poistaminen puvusta pääsi vähän huomaamattakin muodostumaan ongelmaksi ja aloin ylikompensoida sitä ja kehitin itselleni samanlaisen pohjaa nuohoavan tyylin, jota monni harrastaa akvaariossa. Meni hetkeksi aikaa vähän hankalaksi, kun energia hävisi eteenpäin raahautumiseen ja ilmankulutus kaksinkertaistui.

Se ilma kuitenkin poistuu puvusta nyt ihan hyvin, kun vähän parantelin tekniikkaa ja käärin (aluspuvun) hauiksen ympärille ilmastointiteippiä. Luulen että tuo ongelma on nyt suurimmilta osin selätetty sekä teknisesti että henkisesti ja nosteen säätäminen onnistuu taas. No, hiukan tiputtiin pohjaan taas viime viikonloppuna, mutta se oli tilapäinen häiriö.

Kaatialassa käytiin vedessä neljä kertaa ja sen jälkeen on jo koettu Liesjärvi Himoksen lähellä, Särkijärvi Vuoreksen sillan alla ja Heramaanjärvi Kangasalla. Kaatiala meni pääosin sählätessä ja uudelleenkouluttautuessa, mutta Särkijärvi oli taas oikein kiva. Pohjassa oli niitä jänniä liejussa viilettäviä pikkukaloja ja ahvenia. Iltasukelluksella tuli jo aika pimeää, mikä loi varsin jännän fiiliksen pintaan noustessa.

Sukellusten lisäksi tapahtui veneen vaellus talvisuojaan Ylöjärvelle. Päädyin sitten kuitenkin hommaamaan lämpimän hallin välttyäkseni telineiden nikkaroinnilta ja huolestumiselta, jos ulkona tuulee ja pakastaa. Hyvä näin, hinta ei ole valtavan paljon isompi verrattuna ulkosäilytykseen ja hallissa voi käydä tekemässä pientä huoltoa.

Ulkoilu.com 2016-10

Heramaanjärvellä olen ollut muutaman kerran saunomassa, mutta en koskaan sukeltamassa. Jos portti ei ole auki, jää kantomatkaa turhan paljon. Nyt naapuriseura oli järjestänyt portin auki ja päästiin hurauttamaan veden viereen. Järvi vaikuttaa suorastaan luonnottoman kirkkaalta pinnalta katsoen, mutta veden alla oli yllättävän sameaa ja vähän nähtävää. Harjoituksen puolesta meni tosi hyvin, monipuolisella mokailulla tulee harjoiteltua erilaisia ja sattumanvaraisia tilanteita, joita olisi tosi vaikea kehittää tarkoituksella.

Opittua

  • välivesissä edetessä pitää seurata joko pohjaa tai, jos pohjaa ei näe, syvyysmittaria ihan koko ajan. Kiihtyvä vauhti molempiin suuntiin (ilma keuhkoissa ja puvussa laajenee paineen vähetessä eli noste lisääntyy noustessa – ja toisin päin) tarkoittaa sitä, että alkanutta syvyyden muutosta on paljon hankalampi korjata, jos reagointiaika venyy edes vähän. Tällä kertaa tiputtiin pohjaan.
  • täysin läpinäkymättömässä mutapilvessä on helpointa, jos tuntee pohjan kädellään tai edes nenällään. Muuten on ihan mahdotonta tajuta suuntia ja päätyy uimaan päänsä mutaan 45 asteen kulmassa. Onneksi kukaan ei näe sitä ja asia paljastuu vain, jos itse kirjoittaa siitä blogiin

Hetkellisen tasapainottomuuden jälkeen hauskuus ja rentous siis palasi touhuun. Lisäksi ostin valtavan kiinalaisen lampun, joten enää ei tarvitse seurailla kateellisena kaverin keilaa. Näistä lampuista on tietysti mielipiteitä yhtä paljon kuin käyttäjiä (no ei kyllä oikeastaan pidä paikkaansa, mielipiteitä on kaksi: vaarallinen ja epäluotettava, orpojen pandojen pienin verisin tassuin kokoama laite tai jännä vekotin, jonka oikeasti osti vain kokeillakseen toimiiko se, kun oli niin halpa), mutta onhan se ihan järkevä peli. Kestää todistetusti ainakin 20 metriä syvää ja palaa noin 1,5 tuntia eri pari sukellusta. Ei häviä ainakaan silmämääräisessä kirkkaudessa yhtään niille 500 euron vehkeille ja maksoi kuitenkin latureineen vain 50 euroa. Moraali ja laillisuus ja blaa blaa, mutta kyllä pitää ostaa kun halvalla saa.

Ostettu
Lamppu 14000LM 70W 7* XM-L2 LED Diving Flashlight Torch 200M Underwater Waterproof LED Flash Light Lantern+ 3*26650 Batteries+ Charger
aliexpress.com, 56 € postikuluineen (2016-10-01)

Synttäreitä ja sukelluksia

Scuba Libre juhli 30-vuotisiaan Pälkäneellä. Ennen pääjoukon saapumista vietettiin aikaa harjanvarressa, kannettiin sikaa (puolikasta) saunaan ja pystyteltiin puitteita. Varmaan liittyy siihen, että sukelluksessa on joka tapauksessa aina kauhea kasa tavaraa rahdattavana johonkin suuntaan, mutta kaluston siirtely tuntuu näissä kokoontumisissa sujuvan huomattavan helposti. Vartin taukoa varten voi hyvin pystyttää kelohonkamökin, kun jollakin on kuitenkin sopivasti hirsiä mukana. 

Ennen ruokailua ja paljuilua pulahdettiin viereiseen Pintele-järveen. Aika tasaista mutapohjaa, mutta katseltavana olisi isoja ahvenia ja valtavat määrät simpukoita.

Sukellusloki, la 10.9.2016

  • kesto 41 min
  • maksimisyvyys 11,0 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 14 C
  • SAC 17,9 l / min 

Yhdistystoiminnalle epätyypillisesti kukaan ei pitänyt puheita tai esitellyt talousarviota. Keskityimme syömään sikaa, mikä oli oikein sopiva ohjelma. Mainio savusauna ja palju sopivat hyvin viilenevään iltaan. Itse lähdin jo saman päivän aikana kotimatkalle, mutta aika moni kuului jatkaneen ihan iltauutisiin saakka.

Scuba libre 30-v

Seuraavan viikon viikkosukellus tehtiin Kaukajärveen Bandidosin rannasta. Edellinen Kaukajärven käynti oli vähän sakkainen, mutta nyt kirkas järvi pääsi kunnolla oikeuksiinsa. Kaloja ja kivoja leviä oli ihan katsottavaksi asti. Pohjassa tavattiin myös kookas rapu, joka peruutteli ensin hillityn rauhallisesti, mutta ampaisi koskettaessa matkoihinsa kuin torpedo. En ole tajunnutkaan, että ne voivat liikkua noin vauhdikkaasti.

Selkeä pohja ja pohjaan viritetyt köydet helpottivat suunnistusta niin paljon, että onnistuimme poikkeuksellisesti rantautumaan täsmälleen lähtöpaikassa. Oikein mainio sukellus ja hyvä näkyvyys, vaikka kuvat näyttävätkin aika sumuisilta.

Päädyin kuitenkin korvaamaan kaksiosaisen aluspuvun haalarilla, kun halvalla sai Facebookin sukellusvälineryhmästä. Onhan haalari aika helppo ja liukas ulkopinta auttaa pukemisessa, eli eiköhän mennä tällä. Nostetta oli kyllä varsin paljon ja ensimmäiset pari metriä joutui uimaan kohti pohjaa. Pitänee lisätä pari kiloa painoja.

Kaukajärvi 2016-09-15

Sukellusloki, to 15.9.2016

  • kesto 37 min
  • maksimisyvyys 6,7 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 15 C
  • SAC — l / min (ei painemittaria)

Kohteessa: Naistenlahden aallonmurtaja

Tylsältä pötköltä näyttävä aallonmurtaja on pinnan alla huikea paikka. Aloitimme sukelluksen sataman pohjoisreunan aallonmurtajan sisäreunasta ja päädyimme länsipuolelle laituriin. Päätyminen on paras sana tähän kohtaan, koska suunnistuksemme oli jälleen melko luovaa. Itselleni tuli yllätyksenä jopa se, kummalla puolella kärkeä olimme, kun kävimme pinnassa etsimässä toisiamme.

Muutama edellinen sukellus on tehty melko sameissa ja tasaisissa maisemissa. Eteläpuiston lohkareikko muistutti tätä jonkin verran, mutta nyt mittasuhteet olivat paljon suuremmat. Veneiden alta löytyy 6-10 metriä vettä ja murtaja nousee pohjasta valtavien lohkareiden ja leikkausten sokkelona. 

Kovasta tuulesta ja aallokosta huolimatta näkyvyys oli melko hyvä ja rotkojen yli uidessaan sai tuntumaa korkeudesta. Pikkukaloja, karanneita rapumertoja, autonrenkaita ja köysiä riitti katseltavaksi ja hypisteltäväksi. Reuna oli yllättävän elävä ja monessa kohtaa käännyttiin suorakulmaisesti sisään- tai ulospäin. Kärjen ohittamista ei tosiaan huomannut mistään.  Ennakoitu lamppukateus alkoi nyt kyllä iskeä. Täytyy hankkia kaikista valtavin heitin ja jättää tuo tuikku varavaloksi. 

Mielenkiintoisin nähtävyys olivat pohjaan dipanneet veneet. Yksi oli jo luurankona, mutta pohjassa makasi myös kaksi melko hyväkuntoista matkavenettä. Ei nyt ajokuntoista, mutta kannen värin pystyi näkemään ja muoto oli tallella, vaikka ikkunat olivat kadonnneet ja kannelle kertynyt kaikenlaista sälää. Veneet makasivat aika jyrkässä kulmassa nokka ylöspäin. Ovat varmaan laiturista uponneet ja jätetty pohjaan. Tuossa kohdassa veneitä näyttäisi mahtuvan tarvittaessa vaikka useampi päällekkäin.

Aallokko oli sen verran voimakas, että pinnassakin oli helpointa pitää regulaattori suussa ja hengittää sen kautta. Aallonmurtajan molemmin puolin on kuitenkin helppo liikahtaa veteen tai vedestä pois. 

Sukellusloki, ke 7.9.2016

  • kesto 53 min
  • maksimisyvyys 10,2 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 15 C
  • SAC 21,7 l / min

OSTOS: Tukialus Tico

Sukelluksessa on muiden hyvien puolien lisäksi mukavaa se, että sitä voi harrastaa vedessä. Kesäinen järvi tai mikä tahansa vesiallas on kiva katsella ja paranee vaan, kun sitä pääsee kurkkimaan vähän eri kohdista. Tähän tarkoitukseen hankin heinäkuun puolella veneen Näsijärvelle. Sukellustukikohtana sitä ei ole vielä koestettu, mutta ehditään kyllä vielä näillä lumilla.

Tico on rungoltaan Kala-Kalle 24 ja 13 hv Volvo Pentan moottori kiidättää sen parhaimmillaan noin 6 solmun (11 km/h) huippunopeuteen. Heinäkuun aikana vene on putputtanut yhteensä noin 35 tuntia, joten ei se ainakaan ihan heti hajonnut. Hitaalla veneellä liikkumisessa on ihan omanlaisensa tunnelma ja kun veneilytaustaa ei ole, niin harkinta-aikakin on ihan hyvä. Mitään ei tapahdu niin nopeasti, ettei ehtisi goolettaa vastausta. Tämän kesän ehdoton suosikki on ollut ”täsmäsää siilinkari”.

Sitten viime bloggauksen on kertynyt vain yksi sukellus. Kävimme tänään Kaukajärvessä pohjois-rannalla mattolaiturin rannassa. Vesi oli melkoisen sameaa, mutta se johtui kyllä pääasiassa sukeltajien nostattamasta lietteestä. Ei ollut Kaukajärven syy. 

Sukellusloki, to 11.8.2016

  • kesto 29 min
  • maksimisyvyys 11,7 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 11 C
  • SAC 23,9 l / min

Tukialus Tico

Kohteessa: Kurun louhos, Kaupinoja

Kurssin viides ja viimeinen avovesisukellus tehtiin tuttuun Kurun louhokseen. Nyt muutamankin kerran jälkeen huomaa jo, miten paljon kokemus helpottaa lähtöä. Ei se valmiiksi laittautuminen loppujen lopuksi niin hankalaa ole, kun vaan tasaisesti touhottaa jotenkin järkevässä järjestyksessä. Kuivahanskojen tilalle hankkimani 3 mm neopreenihanskat helpottavat todella paljon ja riittävät lämmikkeeksi vajaan kymmenen asteen lämpötiloissa.

Kurun louhos 2016-07-01

Harjoittelimme aluksi suunnistusta lätäkön keskellä sojottavalle tolpalle. Melkein löydettiinkin, ainakin olimme pinnassa tarkistaessamme oikealla puolikkaalla ja tolppa oli näkyvissä. Tämän jälkeen sukelsimme suppilon pohjaan ja palasimme sieltä hissukseen takaisin. Kurun seinämät ovat aika mielenkiintoisia tutkittavia. Kallioleikkeiden alatasoilta löytyi  hauskoja valkoisia pikkumatoja tai toukkia.

Suppilon pohjassa oli leijuvaa lietettä ja näkyvyys lopulta muutamia senttejä. Pääsävyltään ruskeassa vedessä näkyvyyden väheneminen on hankala huomata, ennen kuin ui nenänsä kiveen. Erikoinen fiilis, kun lipuu hissukseen lamppu posken vieressä ja näkee seinämän vasta 10 sentin päässä. Hyvä kokemus, totesin ihan itse, että kannattaa uida aika hiljaa, jos ei näe mitään. Veden lämpötilaraja oli tosi selkeä, jossain 5-6 metrin syvyydessä tuli oikein äkkihiki, kun lämpötila yhtäkkiä pompahti.

Ilman poistaminen hihasta oli edelleen vähän työlästä ja jalasta veti jossain kohtaa suonta, mutta muuten sujui hyvin. Valvontakomission vanhat herrat kommentoivat, että jalat painuvat liikaa alas. Täytyy tarkkailla tätä ja lisäksi täytyy muistaa liikutella jalkojaan enemmän, että pääsee tuosta suonenvedosta. Lisäksi täytyy muistaa riisua maski kaulalle. Se on otsalla paljon tyylikkäämpi, mutta sitten jonkun pitää hakea se pohjasta. 

Sukellusloki, pe 1.7.2016

  • kesto 42 min
  • maksimisyvyys 14,1 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 6 C
  • SAC 20,1 l / min

Viikkosukellukset jatkuivat Kaupinojalla seuraavalla viikolla. Olen joskus ennenkin nähnyt järven, mutta louhoksen tyvenen jälkeen aallokko yllätti sukeltajan. Aallokon takia varusteet oli helpompi laittaa ensin valmiiksi ja kävellä veteen, eikä yrittää pukea siellä keinuessaan. Liivi täynnä on normaalisti mukava lekutella vedessä selällään, mutta aallokon kasvaessa hupi laimenee. Varusteet painavat sen verran paljon, että kellunta tapahtuu aaltojen puolivälissä eikä päällä.
Sukelluksen alku sujuikin kuin sorsalla, jolla puolisukeltajana on varmaan koko ajan keskimäärin vähän hankalaa.

Kaupinoja 2016-07-05

Veden alla näkyvyys oli paikoin melko heikko ja sai edetä käsikopelolla. Lampun valossa leijumöhnä muodosti kekseliäitä rastereita. Useammankin kerran olin laskemassa kättäni kallion päälle, mutta kallio olikin  vain valon heijastus. Vähän rannemmaksi siirryttyämme vesi alkoi selkiintyä. Massiivisia vedenottoputkia ja rannan kivikkoa oli kiva tutkiskella. Aaltojen vaikutus tuntui selvästi vielä 2-3 metrin syvyydessä rantakivillä istuskellessa.

Suunnistus nyt taas sujui siihen malliin kun se sujuu, eli pääsimme johonkin kohtaan ja kävimme sitten pinnassa katsomassa missä ollaan. Vaikka paluusuuntaa vähän tarkistelisikin, niin vähän aikaa kun seurailee putkea katsomatta suuntaa tai yli- ja aliarvioi kulkemansa matkan, niin lopputulos on vähintäänkin vaihteleva. Isoja putkia olisi hyvä seurata, mutta täytyisi ensin hahmottaa, mihin suuntaan ne kulkevat. Onneksi avovesissä on hankala eksyä kovin pahasti, kunhan pysyy samassa järvessä. 

Oikein mukava sukellus tämäkin ja hyvä että saatiin hiukan aaltoja harjoiteltavaksi.

Sukellusloki, ti 5.7.2016

  • kesto 39 min
  • maksimisyvyys 6,8 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 16 C
  • SAC 21,4 l / min

 

Kohteessa: Kaatialan louhos

Kaatialan louhos löytyy Kuortaneelta, noin 150 kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Mukavaa maisemaa ja nopeahko, lähes kameraton tie Tampereelta saakka.

Perillä seuralla oli vuokralla viihtyisä mökki. Koska samaa mökkiä on suunnilleen samalla porukalla käytetty noin 20 vuotta, oli mukana kyllä ihan kaikki mitä voi keksiä: pressua nuotiopaikan päälle, katos kompressorille, kiinnitysliinoja joka tarpeeseen, kelpoisia koiria keppiä noutamaan jne. Mökissä ei tosin tullut juuri käytyä, koska nuotiopaikalla oli mukavaa juttua, olutta ja makkaraa. Autossa oli oikein hyvä nukkua, kun aurinko ei paahtanut sitä kuumaksi. Toisaalta ilma oli kuitenkin sen verran lämmin, että kosteuskaan ei haitannut ja sateen kastelemat vaatteet sai kuivattua parhaiten pitämällä ne päällään. Talviturkkikin on nyt kastettu ts. uitu on ihan kuivapuvutta.

Kaatiala 2016-06 I

Puvun vedenpitävyys oli vähän kysymysmerkki Kurun louhoksen kastumisen jälkeen. Mutta hyvinhän se piti. Kurussa vetoketju oli ilmeisesti jäänyt hiukan auki. Sulkiessa pitää muistaa lopussa nykäistä pienen pykälän yli ja vetoketjun sulkija ei sitä varmaan ollut huomannut. Sittemmin olen osannut ohjeistaa.

Puku vaikuttaa vettä pitäessään oikein mainiolta. Kaulamansetti kannatti vaihtaa neopreeniseen. Pitää vettä ihan hyvin ja pystyy vielä hengittämäänkin. Puvun hihaventtiili – joka on tarkoitettu ilman poistamiseen – vaatii vielä hiukan treeniä. Ilma ei poistu vain kättä kohottamalla, vaan venttiiliä pitää vähän hytkyttää. Aluspukuni on varmaan sen verran pöyheä, että se sattuu helposti venttiilin aukkoihin.

Perjantaina, ensimmäisellä sukelluksella, oli muuten oikein mukavaa, mutta tuo ilman poistaminen jäi suorittamatta ja tein korkkinousun. Syvimmillään käytiin noin 15 metrissä ja kun sieltä alettiin nousta, niin laajeneva ilma ja lisääntyvä noste teki kepposet ja kävin kurkkaamassa pinnassa. Otti vähän korvien päälle, enkä saanut painetta enää tasattua edes muutamassa metrissä. Onneksi ehdittiin sukeltaa leppoisa puolituntinen ennen jojotustani. Ahveniakin näkyi.

Lauantaina jatkettiin samaan tyyliin, kierreltiin pohjaa reilu puoli tuntia ja lopuksi tehtiin maskin tyhjennystä ja vaihdeltiin regulaattoria. Ilman poistaminen oli edelleen vähän hankalaa, mutta nyt osasin jo kiinnittää siihen huomiota ja tarkkailla nostetta matalampaan tullessa. Sunnuntaina jatkoin venttiilin vatkaamista ja uskoakseni sain siihen nyt tuntuman. Hyvä että sen kanssa joutui vähän jumppaamaan, pysyy asia paremmin mielessä ja touhu turvallisena.

Sunnuntain sukelluksella lähdimme toisen peruskurssilaisen Janin kanssa parina ja Vesa väijyi syvyyksissä valvomassa touhuamme. Näimme aiemmilla sukelluksilla bussipysäkin merkin, jonka yritimme nyt löytää uudelleen itse kompassin kanssa suunnistamalla. Ihan erilaista hommaa, kun yrittää itse miettiä minne menee. Kompassin avulla voi kyllä katsoa missä on pohjoinen ja sitten voi uida siihen suuntaan, mutta äkkiä opittiin, että:

  1. näet vain muutamat metrin, joten jokaisen suunnan tarkistamisen jälkeen tulee helposti uitua ensin suoraan sille katsomalleen kiintopisteelle ja sitten vielä vähän vinoon, kun ei jaksa koko aikaa tarkistaa suuntaa
  2. etenemisnopeus vaihtelee niin paljon, että kuljetun matkan arviointi on tosi hankalaa
  3. yleisimmät käsimerkit käsittelevät aiheita ”Missä kohde on / missä ranta on / missä me olemme” ja versioita aiheesta ”Ei aavistustakaan”

Kaikkien yllätykseksi pysäkkimerkki kuitenkin, aivan yllättäen ja sattumalta, löytyi noin puolen tunnin jälkeen. Luulin että olemme jo ihan muualla, mutta olimme vahingossa suorittaneet kattavan etsintäkuvion kiertämällä ympyrää. Tavoite siis saavutettiin ja sen jälkeen harjoiteltiin vielä hiukan nousua sukellusparin ilman varassa ja tajuttoman pelastamista pohjasta. Hyvä onkin harjoitella, yllättävässä  tilanteessa olisi hyvä olla vähän automaattiohjausta käytettävissä.

Antoisa oli leiri ja seura vallan erinomaista, seuraavaan kertaan!

Kaatiala 2016-06 II

Sukellusloki, pe 17.6.2016

  • kesto 29 min
  • maksimisyvyys 15,3 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 8 C
  • SAC 21,9 l / min

Sukellusloki, la 18.6.2016

  • kesto 46 min
  • maksimisyvyys 13,5 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 9 C
  • SAC 15,5 l / min

Sukellusloki, su 19.6.2016

  • kesto 47 min
  • maksimisyvyys 10,8 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 10 C
  • SAC 21,1 l / min

Kohteessa: Kurun louhos

Viimein päästiin kastamaan avoveteen Kurun louhoksessa. Louhos sijaitsee n. 50 km Tampereelta pohjoiseen. Toukokuun alku jatkui tänään täysin aurinkoisena ja lämpötila pyöri parinkymmenen asteen korvallisella, joten päivä oli mitä sopivin vietettäväksi ulkosalla.

Pukeutuminen paksuun kerrastoon ja sulloutuminen muovipussiin auringon paahteessa on melko lämmittävä kokemus. Aikaa meni yllättävän paljon kaulamansetin asettelussa ja etenkin hanskojen mansettien rullaamisessa puvun rannemansettien päälle. Tämä hanskasysteemi on kyllä tosi vaikea. Ainakaan hanskat kädessä mansettia ei saa mitenkään paikalleen ja hiki valuu silmään ja tulee jano. Kauhean vaikea keksiä prosessia, jolla toinen käsi olisi koko ajan ilman hanskaa, että voisi pukea hanskan siihen toiseen käteen. Täytynee kokeilla miten neopreenihanskoilla pärjäisi ja jos pärjää huonosti, niin täytyy hankkia ranteisiin renkaat, joiden päälle hanskan kaulat voi pingottaa. Tai sitten sellaiset ruuvattavat ranneliitokset.

Pukeutumisen jälkeen vesi tuntui mahtavan viileältä. Vain toinen hanska vuosi heti, toinen yllättäen kuitenkin piti vettä kaiken aiheuttamansa harmin jälkeen. Painot riittivät juuri ja juuri viemään pinnan alle, kun vähän potkaisi vauhtia. Aiheesta on varmaan monenlaista mieltä, mutta itsestäni on mukavampaa juuri ja juuri upota miniminosteella. Syvemmälle mennessä uppoaminen joka tapauksessa nopeutuu (koska vähäkin ilma puvussa ja liivissä puristuu kasaan ja aiheuttaa vähemmän nostetta).

Pinnan tuntumassa näkyvyys oli n. 15 senttiä, mikä teki sukelluskaverin seuraamisesta aika hankalaa. Kun rannasta päästiin irti ja syvemmälle, niin alkoi näkyvyyskin koheta. Maisema oli kyllä erittäin vihreä (kts. kuvat alla), mutta se loi toisaalta hauskan epätodellisen tunnelman. Louhos laskeutui portaittain ja teräväreunaiset seinämät ja irtokivet piirtyivät hienosti pintaa vasten. Suunnista ei kyllä ollut mitään hajua, kun oltiin hetken aikaa pyöritty ympäri pyöreää, porrastettua suppiloa. Vesa onneksi osutti meidät pintaan oikeassa paikassa, eikä joutunut häpeään. Saattoi kyllä katsoa kompassia.

Uimisen jälkeen siirryttiin nauttimaan auringosta nuotion ääreen. Perustamassani sivukeittiössä kiehautin kahvit Varustelekan risukeittimellä ja brittiarmeijan pakilla. Toimiva kokonaisuus. Ennen keittelyitä suoritin kuitenkin vartin verran hytinää. Jossain vaiheessa pukuun oli alkanut valua vettä. Viisiasteista sellaista. Syvimmässä kohdassa veden tunsi jo hölskyvän jaloissa ja rantaan kivutessa jaloissa oli hyvinkin ämpärillinen. Per jalka. Vaikka vedessä ei tuntunut kovin kylmältä, niin kyllä rannassa jo tuntui. Kuivien vaatteiden vaihtamisen jälkeen lämpö palasi, kuten se tuppaa tekemään. Täytyy kuitenkin hiukan tutkia tuota pukua ja selvittää, miten sen saisi vuotamattomaksi tai ainakin vähemmän vuotavaksi.

Kokonaisuudessaan ensimmäinen oikea sukellus oli hieno kokemus. Elottomia kiviäkin on aika kiva katsella. Näkökulma on ihan erilainen kuin maan päällä, kun voi seurailla seinämän muotoja ylös ja alas tai leijua yli lohkareikon.

Sukellusloki

  • kesto 30 min
  • maksimisyvyys 11,4 m
  • veden lämpö (maksimisyvyydessä) 5 C
  • SAC 27,1 l / min

2016-05-05 Kurun louhos