Kuukaudet: helmikuu 2019

Koti / 2019 / helmikuu

Kohteessa: Sardina del Norte ja Tufia, Gran Canaria

Sukelsin Kanarian saarilla viimeksi kaksi vuotta sitten. Silloin sukellus oli ensimmäiseni ulkona märkäpuvussa, suolavedessä, meressä ja hyvässä näkyvyydessä. Tämän jälkeen ulkomaankokemusta on karttunut Punaiselta mereltä ja Norjasta. Edelliseen kertaan verrattuna sukellukseen pystyi jo keskittymään ihan eri tavalla.

Viikon matkalla sukelsin kuusi sukellusta (3 tuplapäivää) kahdessa paikassa: pohjoisen huippusuositussa sukelluskohteessa Sardina del Nortessa sekä itärannikolta löytyvän Tufian kylän suojaisessa lahdessa. Lisäksi snorklasin pitkin poikin Las Canterasin rantaa, jossa riittää valtavasti nähtävää jo polvisyvyydessä.

Sardina del Norte 10.2. ja 15.2.2019

Viime vuoden matkalla törmäsin Sardina de Norteen vähän sattumalta koittaessani löytää kapeilta kaiteettomilta serpentiiniteiltä hengissä jonnekin muualle. Otin kivalta näyttävästä paikasta selvää ja kyseessä olikin yksi Espanjan arvostetuimmista sukelluskohteista. Erityishoukuttimena ovat äärimmäisen uhanalaiset Merienkelit (Angel Shark), jotka ovat syystä tai toisesta perustaneet Gran Canarialle elinvoimaisen yhteisön.

Veteen pääsi portaita sukeltajille varatulta laiturilta ja sukeltajille oli myös oma pukuhuone varusteidenhuljuttelusankoineen ja suihkuineen. Eli puitteet kohdillaan.

Kaikki saaren sukelluskoulut käyvät Sardinassa, mutta varasin sukellukset saman kylän yrityksestä Buceo del Norte. Oikein hyvä valinta. Harva sukeltaja varsinaisesti vihaa meriluontoa, mutta tässä yrityksessä luonnon tarkkailu oli erityisen korostetussa osassa jo breefingissä, jossa katseltiin esimerkkikuvia alueen eläjistä ja kuultiin mm. merienkeleiden ja merihevosten persoonallisesta sukupuolielämästä.

Teimme molempina sukelluspäivinä sukellukset samoista portaista. Pyörähdimme ensimmäisellä kerralla aallonmurtajan ja majakanjäänteiden kautta hiekkapohjalle. Toisella sukelluksella uimme kauemmas ja tiputimme suoraan pohjan päälle. Pohja ei ollut muodoiltaan kovin mielenkiintoinen, mutta kraaterimaisten matalien seinämien ja erillisten laavakivien suojista löytyi mukavasti elämää.

Tufia 13.2.2019

Sukelsin pari vuotta sitten mukavasti hotellin läheltä löytyvän 7maresin kanssa, joten saman yrityksen kanssa oli hyvä jatkaa. Varasin sovittujen sukellusten väliin jäävien päivien täytteeksi vielä yhden sukelluspäivän.

Alkuperäinen suunnitelma oli El Cabrón, jossa kävimme viimeksi. Meri oli sen verran levoton, että kohteeksi kuitenkin vaihtui suojaisampi Tufia. Makuja on monenlaisia, mutta itse pidin loivasta ja valoisasta Tufiasta hiukan enemmän kuin El Cabrónista, jossa rannan kalliomuodostelmat ja seinämät olivat suuremmassa roolissa.

Paikallinen mies kuljetti golf-kärryllä varusteita edestakaisin parkkipaikan ja jyrkkään rinteeseen rakennetun kylän alla sijaitsevan lahden välillä. Rannan isojen pyöreiden kivien yli oli helppo askeltaa aaltojen läpi ja lahteen kiinnitettyjen veneiden ankkuriköydet loivat rannan lähellä jännän maiseman. Muutenkin mukava grillintuoksuinen kylä, jossa voisi vierailla muutenkin kuin sukeltamassa.

Sukellusta voi harrastaa monella tavalla aina puhtaasta fiilistelystä teknohifistelyyn ja omien rajojen hakemisesta fyysisten ja fysikaalisten rajojen rapsutteluun. Oma mielenkiinto kohdistuu koko ajan vahvemmin sinne fiislistelynurkkaukseen, jossa voi kaikessa rauhassa ihmetellä erilaisia elukoita ja vedenalaisen valon maalaamaa maisemaa.

Tältä reissulta tuliaisena oli kaikkiaan 11 uutta lajia omaan lajiluetteloon. Merienkeli näkyy lähinnä sävyerona vaaleassa hiekassa, barracudaparvi voisi yhtä hyvin olla (ja ehkö onkin) kaukana kelluvia muovipusseja ja merihevonenkin on lähinnä vettynyt nallekarkki, jota virta hieroo kiven syrjään. Mutta nyt nämä lajit on kuitenkin nähty ja listalle sijoitettu. Korvaan videot paremmilla kun satun sellaiset saamaan.

Matkan mielenkiintoisin tuttavuus oli seepia. Otus jää vapaassa tilassa tarkkailemaan vierasta ja kiinnostus näyttää kovin inhimilliseltä. Ehkä olen vastavuoroisesti kirjattu lajihavaintona sen muistiinpanoihin. Aikansa katseltuaan se näyttää potkaisevan hiekkaa kohti kuin kysyäkseen, että koskahan olisit pinnassa jos nyt lähtisit.

Myös värikäs vapaakiduskotilo oli mielenkiintoinen, samoin pitkäkoipiselta hämähäkiltä näyttävä arrow crab. Pikkuevillään läpsyttävä pallokala on aina hauska tavata. Aiemmallakin reissulla vastaan tulleesta koralliahvenesta (Canarian Damsel) näin nyt isomman yksilön, joka ei enää viipottanut karkuun, vaan tuli aivan kameraan kiinni kiukkuamaan. Tuossa vilinässä reviiritietoisella naapurivihaajalla riittää singahdeltavaa siihen malliin, että illalla varmaan eviä kolottaa.

Kävin tutkailemassa merielämää myös Las Palmasin akvaariossa, joka sijaitsee sataman puolella aivan keskustan vieressä ja on runollisesti nimetty Poema del Mar (Meren runo). Hyvin hoidettu ja lajistoltaan runsas kohde, jossa erilaisia katselukulmia oli järjestetty eri mallisilla akvaarioilla ja altaita lävistävillä putkilla. Jäin ehkä hiukan kaipaamaan kattavampaa lajiesittelyä. Koskestusnäytöissä kerrottiin monien lajien perustiedot, mutta moni mielenkiintoiselta vaikuttanut jäi vaille esittelyä. Toisaalta näin tuli vietettyä enemmän aikaa katsellen kaloja eikä näyttöjä. Vierailun arvoinen kohde.

Kaikki uudet (ja aiemmat) lajit löytyvät lajitunnistussivulta. Uudet tässä vielä erikseen listattuna:

Serranus scriba (Painted comber, raitasaha-ahven)
Canthigaster capistrata (Macaronesian Sharpnose-Puffer)
Stenorhynchus Seticornis (Arrow crab)
Epinephelus marginatus (tummameriahven)
Felimare picta (vapaakiduskotilo)
Sepia officinalis (cuttle fish, seepia)
Sparisoma cretense (Mediterranean parrot fish, papukaijakala)
Squatina squatina (Angel shark, merienkeli)
Sphyraena viridensis (Yellowmouth Barracuda, barrakuda)
Chromis limbata (Azores chromis, Atlantic chromis, Atlantic Damselfish)
Hippocampus (merihevonen), laji ei tiedossa

Lajivideoiden lisäksi koostin materiaalista kaksi hienoa instagram-videota: