Snorklausta Biskajanlahdella

Koti / Snorklausta Biskajanlahdella

Matkustin elokuun lopussa lautalla Englannin etelärannikolta Portsmouthista Espanjan pohjoisranikolle Santanderiin. Satamasta matka jatkui ensin Bilbaon lähelle Mutrikuun ja sieltä Ranskan puolelle Biarritziin. Ohimennen poikkesimme mm. Bilbaossa ottamassa instagramiin kuvan museon vieressä ja San Sebastianissa eli Donostiassa syömässä pintsoja vanhassa kaupungissa. 

Lauttamatka tuntui alunperin vain välttämättömältä siirtymiseltä kivasta kohteesta toiseen, mutta osoittautuikin yhdeksi matkan huipuista. Kilometrien syvyys ja meren äärettömyys ympärillä oli jotain, mitä ruotsin- tai tallinnanlaivalla ei koe. Laivassa oli valasbongareiden esitelmä matkalla mahdollisesti nähtävistä valaista ja, mikä hienointa, siellähän niitä oli puhaltamassa höyryjä pihalle. Mittakaava on varmaan samaa luokkaa, kuin että vedät jalkapallonkentälle viivan kulmasta kulmaan ja lasket muurahaiset sentin päässä viivasta. Oli jotenkin hyvin dramaattista katsella, miten vesisuihkut kohosivat ja delffiinit hyppelivät näköpiirissä. On siellä kentällä vaan valtava määrä elämää, jota ei niin vain saa seurantapantaan.

Ensimmäinen pysähdyspaikka Mutriku oli pieni kylä, mutta vesihauskuuden suurvalta. Isojen aallonmurtajien suojaamassa satamassa  lautailtiin ja melottiin, rantakivikossa etsittiin rapuja ja snorklattiin pitkin poikin rantaviivaa ja merivesialtaita. Alueella vuorovesivaihtelu on kuuden metrin luokkaa, joten laskuveden aikaan altaat jäävät uimapaikaksi, vaikka rantaviiva pakenee kauemmaksi. Kanaalin saarilla ja Bretagnessa pari vuotta sitten koettu vuorovesivaihtelu oli paljon suurempaa ja ranta syveni hitaammin, joten laskuveden aikaan rantaviiva saattoi siirtyä kilometritolkulla. Pohjois-Espanjassa vaakasuunnassa liikuttiin kuitenkin vain joitain kymmeniä metrejä.

Vastapesty viileä rantahiekka on helteisenä päivänä varpaalle hyvä ja vuorovesivaihtelu paljastaa valtavan määrän elämää. Toisaalta veden alta paljastuu kaikenlaista kivaa ja toisaalta nouseva vesi päästää snorklaamaan taas uuden maiseman ylle. Kyllä sitä elämää sitten olikin. Snorklaamalla näki paljon enemmän kuin Las Palmasissa, jossa sukellettiin laitteilla. Biskajanlahden pohjan muoto on ilmeisesti ravinteiden kannalta hyvä, koska virtaukset nostavat kilometrien syvyyksistä rannan lähelle ravinteikasta vettä, joka ruokkii koko ravintoketjun. Snorklatessa nähtäväksemme osui (ihmistä lukuun ottamatta) nyt lähinnä ketjun alkupään asukkeja, jotka rouskuttivat loputtomia levämattoja. Kauempaa nähty valas on toki ketjun toisessa päässä, vaikka se tyynesti skippaa koko muun ketjun ja natustaa pikkiriikkisiä krillejä. 

Pinnanalainen rikkaus näkyi myös kauppojen kalatiskissä ja ravintoloissa. Pelkästään erilaisia simpukoita oli tiskissä ainakin kymmentä lajia ja iso osa kaloista ei varmaan itsekään tiennyt mitä oli. Ostereiden ja sinisimpukoiden lisäksi lautasella viihtyi erityisen hyvin mustekala eli pulpo eli oikein valmistettuna (lonkeroviipaleet nopeasti ruskistettuna voin ja valkosipulin kanssa, päällä suolaa ja paprikajauhetta) paras ruoka mitä on. Avuksi hahmottamisen Googlen kuvahaku Pulpo a la gallega.

Mihin tahansa kohtaan rantaa silmänsä laski, niin hetken päästä siinä alkoi erottaa pienen pientä liikettä, kun tuhannet kotilot ja ties mitkä otukset puuhasivat omiaan. Kaloja oli vähän isompia saalistajia ja yksittäin liikkuvia pohjakaloja, isoja parvia ja muutaman kymmenen yksilön iskuryhmissä liikkuvia porukoita. Pulpo eli se mustekala oli snorklauspäivien huippukohta. Mahtava päästä näkemään omalla silmällä metrin päästä, miten otus vaihtaa värinsä pohjan mukaan ja longertaa kivenreunaa ylös.

Snorklausta ei osannut ennalta arvata näin koukuttavaksi touhuksi. Toki hyvällä säällä oli osuutensa siihen, että vedessä viihdyttiin hyvin. Myös surffausta kokeiltiin ja vaikka se jäi vielä toistaiseksi oppimatta, niin sai kuitenkin jo ajatuksen siitä, miten sen voisi oppia. Videolle on koostettu hiukan pinnanalaisia ja -päällisiä tunnelmia.

Sukeltaessa taustalla kuului outo ritinä, jonka kuulemma aiheuttaa kuplilla metsästävä pistoolirapu. Rapu muodostaa saksensa kiinni lyömällä kuplan, jonka lämpötila kohoaa hetkellisesti 4 000 asteeseen. Peukku sellaiselle ravulle.

Kommentoi