Rebereeni

Koti / Rebereeni

Kalevan lauantain aamuvuorolla järjestettiin rebeintro ja siihen tietysti ilmoittauduin. Kymppitonnin vehje, joka tarvitaan lähinnä jos aikoo sukeltaa satametriseen luolaan, ei ole ihan ensimmäisenä ostoslistalla. Mutta voihan sitä koeajaa.

Omat sukellusvarusteeni ovat avoimen kierron laitteita ts. ilmaa tulee pullosta keuhkoon ja sitä höngitään ulos veteen. Laite joutuu säätämään suuhun syötettävän ilman painetta syvyyden mukaan, jotta ilma pääsee pullosta ulos ja keuhko pystyy laajenemaan ympäröivää painetta vasten. Muuten laitteen ei tarvitse tehdä juuri mitään muuta kuin pysyä toimintakuntoisena erilaisissa olosuhteissa.

Tällaisia laitteita käyttää suurin osa sukeltajista. Kun halutaan syvemmälle tai pidentää sukellusaikaa, pullon ilma korvataan rikastetulla eli happipitoisemmalla ilmalla, jotta saadaan ylös tullessa sukeltajantautia ja syvällä syvyyshumalaa aiheuttavan typen suhteellinen osuus pienemmäksi. Happea ei kuitenkaan voi lisätä loputtomiin, koska se alkaa olla paineessa myrkyllistä. Puhdasta happea hengittämällä ei voi sukeltaa yli kuuden metrin syvyyteen.

Kun hapen ja typen matemaattiset suhteet on kaluttu loppuun, täytyy typen tilalle keksiä jotain muuta. Helium on muuten hyvä, mutta maksaa paljon. Lisäksi syvällä kaasuseosta, oli se mitä tahansa, kuluu valtavan paljon. Sadan metrin syvyydessä kulutus on kymmenkertainen pintaan verrattuna, joten alkaa tehdä tiukkaa saada raahattua niin monta pulloa, että ennättää sinne alas ja takaisin ylös huomioiden sukeltajantaudin välttämiseksi tehtävät turvapysähdykset.

Rebreather eli hengitysilmaa kierrättävä laite ei ole mitenkään uusi keksintö, ainakin ajatuksena itse asiassa vanhempi kuin avoimen kierron laitteet. Siinä missä avoimen kierron laitteissa kehitys on ollut kiinni Cousteaun ja kumppaneiden kokeiluista sekä materiaalien ja mekaniikan kehittymisestä tarvittavalle tasolle, on suljetun kierron toiminnallisuus varmaan odotellut pääasiassa tietotekniikkaa. Oletan, en tiedä.

Suljetun kierron laitteesta ilmaa ei puhalleta ulos, vaan se palaa takaisin apukeuhkoon. Siellä olevaa ilmaa sitten mittari mittailee ja lisää puhauksen happea, jos se näyttää vähentyneen liiaksi. Ulos puhalletussa ilmassahan on aina suurin osa happea tallella, ihminen on tehoton olento. Vähän kun välillä lisätään ja suodatetaan hiilidioksidi suodattimella pois, niin mukana ei tarvitse kantaa paljonkaan kaasua. Diluentti (yleensä ilman typpi tai typpi ja helium) ei kulu muuten kuin laskeutuessa (kiertoon tarvitaan enemmän kaasua, jotta tilavuus säilyy paineessa) ja noustessa (kaasua puhalletaan nenän kautta ulos kierrosta).

Itse laite oli varsin massiivinen ja monimutkaisen oloinen, mutta valmiiksi säädetyn paketin käyttäminen ei ollut kovin hankalaa. Ulos puhallus ja suukappale suuhun ja vivulla auki ja pois otettaessa vipu kiinni. Vipu estää veden pääsyn kiertoon. Hieno tietokone vilkutti numeroita ja silmän edessä oli HUD, joka kertoo ledeillä happitilanteen. Vaikka altaassa oltiin, kannettiin mukana koko ajan bail out -pulloa, eli kevyttä avoimen kierron versiota. Mikä tuntuu hyvältä periaatteelta. Voisi olla kolkko tunne, kun tietokone siellä sadassa metrissä yhtäkkiä ilmoittaisi että järjestelmävirhe, ota yhteyttä tuotetukeen.

Hengittäminen oli helpompaa kuin tavallisella regulla. Vastetta ei tuntunut juuri ollenkaan ja kun kuplia ei tule ulos, fiilis oli hyvin erilainen. Rullaavampi. Kun se normaalisti menee krooh-PLURURRURRUR, niin nyt hengitykseen ei juuri kiinnittänyt huomiota.

Tasapainotus oli märkäpuvussa vaikeaa. Kuivapuku olisi helpottanut hiukan, mutta suurin ero oli siinä, että hengittämällä et voi vaikuttaa nosteeseen yhtään. Keuhkoista ulos tuleva ilma menee apukeuhkoon eli selkään sijoitettuihin pusseihin ja sielä se palaa omiin keuhkoihin. Hengitit siis sisään tai ulos, niin oman ja apukeuhkon yhteenlaskettu tilavuus pysyy samana. Säätää voi siis ainoastaan liivillä.

Hyvä kokemus, toivottavasti tätä pääsee toistekin kokeilemaan.

Kommentoi